Taas yksi syyskuinen päivä takana. Lämmin kyllä. Niin lämmin, etten lapsen kamppeita huoltaessani tajunnut huomenna satavan ja pistin sadevarustukset pesuun huomaamatta ajoissa huomiseksi luvattua sadetta... Toivottavasti ehtivät kuivia huomiseksi. Luulisi! :)

Tänään oli taas vapaaehtoispäivä ja viihdyin. Oli ihan mukavaa. Tuossa saa paljon itsekin. Olin pääasiassa erään pienen tytön seurana jotta äitinsä saisi vähän hengähtää. Oma pieni sydän tuntui hypähtävän kurkkuun asti kun viimein sain hymyn ja jopa naurun osakseni. On vähän sellainen pohdiskelevaisempi tapaus tämä tyttö vaikka ei kovin ujon oloinen tunnu toisaalta olevankaan. <3

Mitä muuta?

Sydän puristuu aina kiviseksi möykyksi rintaan kun eräästä saa elonmerkkejä, sellaisia vaientuneita kaikuja kai ne lähinnä ovat. Ja se kai siinä eniten sattuukin. Sitä tuntuu, että yksin pitää jonkinlaisia välejä positiivisessä mielessä yllä, mutta eipä sekään oikein enää tunnu hyvältä aina. Kai se on jokin itsensäkiduttamisen muoto sekin? Aivan varmasti.

Minkäs sille voinee, tälle maailmalle ja sen kieroutuneille poluille.

Tai jotain.

Lapsen kanssa on puhuttu monenmoisia. Iloisia ja suruisia asioita. Päiväkoti välillä vähän takkuaa ja tulee uniin. Ei oikein ole tottunut moiseen ja se kai siinä vaikeinta hänelle on. Toivon kuitenkin, että se siitä. Omalla ajallaan. Toisaalta tykkääkin kyllä, mutta sitten on tilanteita jotka tutuvat raskailta ja kaipa se ymmärrettävää on. Vanhempana on välillä sydäntä särkevää jättää se suruisa lapsi sinne. Toisaalta katson hoidon olevan hyvää ja tiedän ettei se kotona olokaan hänelle enää riitä. Tiedän kokemuksesta ja näen hänessä kyllä sen, että jo melko lähellä viittä vuotta tarvitsee oikeasti pysyviä säännöllisiä pitempiaikaisia kaveruussuhteita ja sitä ryhmää. Jo ihan sopeutuakseenkin. Onhan sielä kivoja kavereita ja joka päivä kertoo kuinka kivaa on kuitenkin sitten ollut. Sopeutumisjuttuja kai ne kiukuttelut ja normaaleja sinällään. Mutta, sitä on vain äiti ja aika tunteikas sellainen. Minkäs sille voi.. Eiköhän se siitä ajallaan.

Muuten ihan hyväkin fiilis.

Uteloiduin tuossa erään tuttavan hurahdettua suomenuskoon. Ihan mielenkiintoiset sivut antoi tutkittavaksi. En minä ole kovinkaan altis mihinkään hurahtamaa, mutta utelias olen ja nuo suomalaiset alkuperäisuskonnot ovat aina kiinnostaneet (siinä kuin muidenkin kansojen, mutta erityisesti muinaisten suomalaisten tavat ja uskomukset). Paljon tutkittavaa löytyi osoitteesta www.taivaannaula.org, jos kiinnostaa aihe. Noissa tarinoissa ja teksteissä löytyy tutkittavaa pitkäksi aikaa. Ihan tervetullutta mielenliikuntaa. Uskonnot nyt eivät yleisesti kiinnosta, mutta historia ja suomalaiset perinteet kyllä tosiaan. :)

Kirpparisysteemiä olen koittanut epätoivoisesti tässä pyörittää rahan saamiseksi. Ja saadakseni tavaraa pois nurkista. Huonosti tuntuu edullisestikin hinnoiteltu tavara kulkevan ja se on harmi. Yksi hassuimmista piirteistä on se, että sitten kun joku innostuu jostain tuotteesta viimein, niin sitten moni muukin olisi samaa tuotetta hamuamassa. Hämmentävää laumakäytöstä. :D

Mutta ehkä sitä noista romuista joskus eroon pääsee. Jos ei muuten, niin kierrätykseen laittamalla. Ei käyttökelpoista kampetta roskiinkaan oikein hirveä laittaa, vaikka se joskus tuntuu ajanhenki olevankin. En minä voi. Kamalaa haaskuuta..

Juu, ihan selvä hihhuli olen kai sitten. :D