Vuorokausi kulkee eteenpäin hiljaksiin. Monenlaista on touhuttu tänäänkin. On pelailtu, on rakenneltu torneja, siivottu yhdessä, käyty tietysti ulkosalla ihmettelemässä loskalunta jne. Niin ja tietenkin ajeltu pikkuautoilla ympäriinsä. Sellaista mitä nyt tuollaisen reilu 3 vuotiaan kanssa tehdään.

Päivän ehkä huvittavin tapahtuma oli kun lapsi huikkasi iloisesti kutsun tulla rakastelemaan. Vähän sitä oli, että WTF? Hän tarkoitti siis halimista, että sillä tavalla. Miten sitä nyt niin itse hämmentyikin.. :D

Niin ja tosiaan eilisestä melko mahtavasta harmituksesta ei jälkeäkään. Jotenkin olo helpottui kun sai juteltua erään ystävän kanssa asiasta. Kaikki järjestyy ja vaikka toki harmittaa tuo tapahtunut ja tuntuu edelleen etäisen epäreilultakin, niin en ryve tapahtuneessa enää. Oikeastaan hyväkin näin, tietääpä ainakin sitten rehdisti mikä tilanne on. Rehti vittuilukin on parempi kuin, se että kaksinaamaisesti ollaan edessäpäin jotain ihan muuta kuin seläntakana. Ja mulkvistit on parempi jättää ihan omaan liemeensä muhimaan. Omapa on häviönsä ja moukkamaisuutensa.

Oikeastaan iloinenkin olo. Aloin huomaamatta suunnittelemaan viikonlopun tekemisiä. Jouluisia ostoksia, askartelujuttuja jne. Lapsi kun isällään. Ja muutenkin tekemisiä ja menemisiä niin tälle kuin ensiviikollekin.Joulu lähenee kuitenkin. Pikku hiljaa.. Ja elämä jatkuu. Kaikesta huolimatta.

Mutta..

Täytyy sanoa, että tässä on tullut ajateltua aika paljonkin asioita uudestaan. Sellaisia perustavanlaatuisia. Ei sillä tavalla pahalla mielellä tai katkerana tai muuten negatiivisessä mielessä, mutta sillä tavalla realistisesti kuitenkin tai ainakin olen siihen pyrkinyt. :). Sillä tavalla kun voi nyt oikeastaan jotain ykskaks oivaltaa. Itsestään ja muistakin. Ja maailmasta. Ja kun sitä voisi olla itselleen niin paljon armeliaampikin ja kaikille toisillekin. Oikeastaan. Tai siis, en tarkoita tässä mulkvisteja, mutta siis noin muuten. Mulkvistit muhikoot liemessään. Itse keitettämässään sellaisessa. Mutta noin muuten, ihmisiähän me kaikki vain ollaan. Niin minä kuin muutkin. Ja liioilla toiveilla sitä ennen kaikkea vaan tekee itselleen hallaa ja ehkä pilaa sen kaiken hyvän mitä nyt kuitenkin on. Negatiivisuutta helposti mainostaa realistisuutena, mutta tuota noin niin.. Kaipa siinäkin vähän itseään huijaa. Vähän samalla tavalla kuin ihminen, joka ajattelee rehellisyyden nimissä oikeudekseen sanoa mitä sylki suuhun tuo joka tilanteessa. Negatiivisuudella ja vaatimuksilla lähinnä pilaa äkkiä tosiaan senkin hyvän mitä on ja viimeksi mainitulla karkoittaa ympäriltään kaikki ihmiset. Rehellisyydellä kun ei ole mitään tekemistä tahallaan toisten loukkaamisen kanssa. Eikä sitä ole koskaan onnellinen jos asettaa sille jotain rajoja, että koska sitä voisi sitten olla.

Tiedä häntä..

Mutta näineen ihan hyvä fiilis kuitenkin.

Ainoa joka harmittaa on lapsen yskä, joka on vain pahentunut. Raasu. Huomenna taas lekuriin.. Koko viikko mennyt sairastessa. Plääh. Itse sitä nyt toki tylsistyy ja noin, mutta lapsellehan tämä on toki ollut kurjinta. Kaikkineen. Eikä sitä vaikka päälleen seisoisi niitä kavereita oikein voi korvata.. Muttei häntä toki tuollaisena ole voinut kerhoon. Muskarissa olimme kun sanottiin ettei ole tarttuvaa, mutta ymmärtäähän sen että se yskä säikäytti ihmisiä. Saatiin aika pahoja katseita vaikka kuinka selitti ettei ole tarttuvaa. Ja eipä se tietenkään oloa paranna että kun innostuu leikkimään niin yskä vain pahenee touhutessa. Rassukka.

Mutta huomenna vissiin tiedetään taas enemmän. :)