Ärsyttää kun sitä nykyään onnistuu jatkuvasti tuhoamaan kirjoitukset tänne ennen julkaisua. Toki sitä on ehtinyt kirjoittaa pitkät pätkät ja tallentamisesta voinee vain haaveilla kun ei sitä koskaan vaan muista. Sama pää kesät talvet.

AAARGH!

No..

Olin siis Viikatteen keikalla viime viikonloppuna ja on pakko sanoa, että bändi senkuin vain parantaa live-esityksiään. Onhan tuo bändi kyllä jo vuosia kuulostanut paremmalta livenä kuin levyltä, mutta nyt uudemman levyn osalta alkaa mennä jo vähän naurettavaksi. Tuli lähinnä sellainen olo, että on levytetty liian nopeasti kappaleet. Nyt keikalla uudetkin kappaleet soivat aivan järjettömän paljon paremmin omasta mielestäni ainakin. Eipä sillä, on levykin hyvä. Kappaleet itsessään hyviä. Sanoituksissa samaa taikaa kuin alkuaikojen sanoituksissa johon ihastuin alunperin jne, eikä musiikkikaan nyt huonoa missään tapauksessa ole. Silti. Kumpa jatkossa palaisivat siihen vanhaan levytystyyliinsä eli kappaleet olisivat vähän hioituneempia ennen levylle päätymistään.

Keikkapaketti toimii kyllä muutenkin yhteen tosi hyvin. Ihan kaikkineen. Ne välispiikitkin ovat varsin Viikatemaisen kieroutuneen hauskoja, kuten kuuluukin. Ehdottomasti. Se kuuluu asiaan. Joskus kun on ollut välispiikeiltään vaisummalla keikalla on tuntunut että jotain on jäänyt uupumaan, vaikka keikka muuten olisikin ollut vallan mainio ja tunnelma erinomainen. Ne vaan kuuluvat pakettiin jotenkin hämärällä tavalla tämän bändin kohdalla. Ei voi mitään. :)

Tulikin parin päivän sisällä oltua ns. ulkoilemassa enemmän kuin aika pitkään aikaan on tullut tehtyä. Ensimmäinen ilta oli ehkä seuraltaan hauskempi kun oli isompi porukka ja keikan odottelukin aika eri tyyppistä. Nyt tunnelmaa vähän pilasi mieshenkilö joka hakkasi kyynärpäällä minua kylkeen lavan edessä odottaessamme keikkaa. Muutenkin muksi ja potki, töni ja tuuppi. Nojaili yms todella pitkän aikaa. Kun en suostunut tuolla epäsuoralla tavalla antamaan periksi (sain hyvän paikan ihan olemalla ajoissa paikalla ja kärsivällisesti odottamalla bändiä siinä lavan edessä) niin alkoi sitten suora vittuilu siitä kuinka vien tilaa jne. Lopulta avauduin siitä kuinka olen keikkaa odottanut ja kuinka en todellakaan tule siitä väistämään ja siitä, että minun on pakko pitää leveästi kiinni kaiteesta koska muuten kaadun hänen tönimisensä takia yms, niin pyysi sentään hetken päästä anteeksi. Hienoa toki, mutta silti.. Olen aivan mustelmilla nyt ja odottaminen oli tosiaan aika kurjaa. En oikein ymmärrä pitkän iso kokoisen miehen toimintaa tuossa tilanteessa. Minä kun olen sellainen 155 pitkä pätkä, enkä muutenkaan järin massava tyyppi. Poissa on tosiaan se aika kun noilla keikoilla oli yleisönkin joukossa hirmu hyvä meininki ja yhteishenki. Mutta niin kai sitä aina käy kun pienen porukan juttu muuttuu massojen suosikiksi. Luulisin.

Mutta juu. Positiivisen puolelle kuotenkin jäin. Ja sisaruskin tuntui tykkäävän keikasta kun seuraksi pyysin. Ei tuo musiikki sitä hänen omintaan ole, mutta näytti hänkin loppujen lopuksi tykkäävän keikasta kun bändi soitti hyvin ja meininki lavalla oli tosi hyvä muutenkin. Ja kyllä yleisössäkin keikan alettua. Se on pakko myöntää. :)

...

Eipä tänne vissiin oikein muuta ihmeellistä. Huomenna olisi pojan neuvolalääkärintarkastus ja exäkin tulee sinne mukaan. Toivottavasti tuo menee ihan ok..

Niin ja juu.

On ollut erikoisesti erästä ystävää ikävä. Jotenkin vain nykyään tuntuu ettei ehdi kellekään soittelemaan ja kun ehtii on kello sitten jo liikaa tai sitten on jo arkiaamu/aamupäivä ja silloinhan kaikki ovat yleensä töissä. Iltaisinkin yleensä olisi aikaa soitella vasta joskus lapsen nukahtamisen jälkeen ja se taas tuntuu monelle olevan ilmeisesti liian myöhään. 20-22 olisi itselle se ihanteellisin aika soitella ja onhan se tietysti varmaan aika myöhään jos hyvin aikaisin töihin menee. Ymmärtäähän sen. Harmittaa vaan.

Mutta minkäs noille voi. Eipä mitään.

Nyt on kyllä pakko mennä itsekin jo nukkumaan.

Öitä.