Oli erilainen päivä. Perhettä käymässä. Oli ihan mukavaa, vaikka eksyttiinkin virallisen isän papereita ja kuvia tutkimaan. Jäämistöä, jotka on minulle nakattu virallisen isän sisaren toimesta pikku hiljaa. Nyt sitä kaikkea on koossa jo pienen arkullisen verran. Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitä nyt ihmiseltä paperia, kuvia yms jää jälkeen kirjeistä lähtien. En ole niitä osannut poiskaan heittää kun kerran on katsottu säilyttämisen arvoisiksi siskonsa toimesta. Sisareni ei tuota arkkua halua, enkä itsekään oikein tiedä mitä sillä ja sen sisällöllä tekisin. Mutta ehkä oikea tapa aikanaan löytyy, kun aika on kypsä.

Lapsi pääsi isinsä kanssa yhteiseen harrastukseensa ja se oli tosi kiva juttu. Olin tosi iloinen asiasta. Taitaa olla exälläkin ikävä poikaa kovasti ja ymmärrän sen kyllä hyvin. Olen iloinen, että yrittää keksiä yhteistä tekemistä kun tiedän ettei se ole hänelle ihan yksinkertaista aina ollut, eikä vissiinkään ole oikein vieläkään. Olen valmis kuitenkin tukemaan heidän välejään niin paljon kuin suinkin lapsen takia edelleenkin kuin osaan, enkä pahaa tahdo exällekään tokikaan, mutta niin.. Eihän hän ole eronnut lapsestaan vaan minusta. Ne ovat eriasioita kuitenkin. Ja pitääkin olla. Omat tunteet välillä on mitä on ja joskus tuntuu kiukkuiseltakin, mutta teen parhaani etten sitä lapsen niskaan kaataisi edes välillisesti. Lapsi sellaisesta kuitenkin eniten kärsisi jos nyt alkaisin marttyyriksi tmv. Tai alkaisin jotain tapaamisia estelemään - siitä hyötyisi kukaan.Päinvastoin.

Viralliset jutut jäi tänään, mutta huomenna sitten nuokkumaan sinne Kelanjonoon. Onpahan jotain odotettavaa huomiseltakin. ;)