Tänään ollut toimelias päivä. Aamusta käytiin kerhossa, sitten tultiin kotiin päiväunille ja syömään ja sitten muskariin. Välissä oli kotihommia ja muuta rästiin jäänyttä tekemistä. Poika sitten nukahtikin illan tullen nopeasti.Tosin on tuossa tähän asti ollut se negatiivinen puoli sitten että unet saattavat olla päivän jäljiltä hyvin vilkkaita eli yö on sitten rauhattomamman puoleinen. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Kivaa näytti ainakin pojalla olevan. Näyttää olevan avautumaan päin muskarissakin. On oma itsensä kun pitkään tuntui vähän jännittävän uutta tilannetta, vaikka kivaa olikin. Nyt muutaman kerran jälkeen alkaa olla samanlainen kuin normaalistikin eli se joka touhuaa eniten, pelleilee ja on hirmu sosiaalinen. Kerhossa on käyty jo niin kauan, että on ihan oma itsensä ollut sielä jo pitkään. Seurauksena se, että kaikki kyllä hänet tuntevat. Ollaan vissiin outo parivaljakko. Äiti aika hiljainen ja poika sitten sosiaalinen senkin edestä. Toivottavasti pysyisikin tuollaisena. Itseltäni tuon kuulemma tappoi peruskoulu enkä kyllä yhtään epäile. Sen verran julmaa se koulumaailma oli..

Mitäs sitten itselle tänään?

Ei ihmeempiä. Vähän kumma fiilis ollut koko päivän. Olisikohan kevät? On pirteämpi ja iloisempi fiilis ollut vaikka toisaalta hiukan murhettakin on taustalla ollut. Silti sitä on taas jaksanut paremmin ja ollut positiivisemmalla mielellä taas muutamia päiviä. Voi se tosin olla, että muutto otti päälle ja nyt vasta tilanne on normalisoitumassa. Se tekee minulle aina sen. Vie mehut muutamiksi kuukausiksi. Nyt vasta alkaa kotikin näyttää kodilta. Jostain syystä siihenkään ei oikein tuntunut jaksavan pahemmin panostaa yhtään ylimääräistä. Sinänsä typerää, että piristäähän se omaakin mieltä kun paikat ovat viihtyisät ja taas toisinpäin jos ei jaksa mitään tehdä. Tosin oli tuossa kyllä pitkä jakso jolloin oltiin kipeinäkin kokoajan. Kyllä sekin jaksamista söi ja mielialaa laski. Onneksi se aurinko tuntuu taas ainakin hetken tähänkin risukasaan paistavan, ainakin osittain. :)