Hmn. Päivä taas pulkassa ja aika mennä nukkumaan. Kaikki meni ihan mallikkaasti. Mitä nyt illalla sitten vähän tulikin vääntöä nukkumaanmenon kanssa mitä ei ole tullut pitkiin aikoihin enää. Kaipa se että olin puhelimessa aiheutti tilanteen. Harmitti. Vaikka tuota kai se nyt vaan välillä on.  *huoh* No, rauha maassa taas. :)

Muutenkin joskus saa oikein miettiä miten sitten pitäisi toimia. Yleensä menee hyvin, mutta toisinaan sitten taas ei. Vaikka kaipa se ihan normaalia on. Minulla on se periaate, että jos ei kehoitusta kuunnella jotain menetetään. Ensin muistutan tästä ja jos ei toimi niin lelu lähtee esim tai vaikka mahdollisesti joutuu rattaisiin istumaan tmv. Kun sitten kuunnellaan on kaikki hyvin ja asia puhutaan lapsen kanssa sitten perinpohjaisesti myöhemmin. Kuten nytkin tein kun hän oli valmis kuuntelemaan ja toki halitkin annettiin ja hyvät yöt toivotettiin uudestaan. Mutta silti.. Jotenkin noista tilanteista tulee itselle aina pahamieli. Ja oli ikävää kun ystäväkin tälläisen tilanteen kuuli. Vaikka kaipa hän tuon ymmärsi.

No, sitähän se lasten kanssa on. Vaikka ei onneksi sentään pelkästään! Tänäänkin oli monta hyvää ja hauskaakin hetkeä. Sentään. Ja onneksi, onneksi sitä tähän vanhemmuuten tietyllä tavalla kasvaakin. Pikku hiljaa löytää niitä omia keinoja erilaisiin tilanteisiin ja sellaista tiettyä uskoakin siihen omaan itseensä kasvattajana. Edes jotenkin. :D