Istustelin sateessa ison vanhan puun alla ja odottelin sateen loppumista. Soittelin siinä sitten ystäville, mutta kaikilla oli jotain muuta. Tunsin itseni aika surullisen yksinäiseksi. Onneksi olo siitä parani ihan itselläänkin aikanaan. Kotiinkin pääsin. :)

Kävin elokuvan taas katsomassa. Lumikki ja Metsästäjä oli vuorossa tällä kertaa. Olihan siinä ihan hienoja kohtauksia, mutta makuuni aika hengettömäksi jäi. Kun sitten viimein joku hahmo tuntui kiinnostavalta ja sellaiselta hauskan oloiselta, niin se piti tietenkin tappaa. Plääh. Sitä varten varmaan tuon tyypin elokuvissa on kääpiöitä. Aika kaavoihinsa kangistunut tekele koko elokuva tosiaan. Ja mikä hienointa pahalla oli paljon vaikuttavammat voimat kuin hyvällä. Pahis paransi haavat, teki jänniä temppuja monenlaisia ja Hyvis sitten helpotti kihtiä. Vau.

No, joo..

En tiedä. Yleisesti aika paska fiilis. Sellainen olo, että kohta isketään jotain ikävää silmille. Exän osalta siis. Ei pitäisi antaa vaikuttaa. Ei pitäisi välittää. Ei pitäisi. Mutta.. Kun sitä pelkää. Pelkää ongelmia. Ei vaan pitäisi sairastaa tulevia tauteja. Kun ei niistä tiedä tulevatko edes. Tiedänhän minä sen.

Sitä pitäisi kai keksiä jotain kivaa juhannukseksi.

Mitä?
Minä en tiedä.
Enpä en.