Kuuntelen vanhempaa Viikatetta aikani kuluksi tässä ja kyllä se vaan iskee edelleen sekin tuotanto. Aika paljonkin itseasiassa. Voisi taas pitkästä aikaa kuunnella sitäkin enemmän. Todellakin. Onhan sitä bändi selvästi kehittynyt monessakin asiassa eteenpäin, mutta edelleenkin ne alkupään kappaleet ovat kyllä tosi hyviä ja niissä on tunnistettavissa se Viikate johon joskus niin kovasti ihastuin. :)

Arki täällä kulkee tosiaan ihan omia polkujaan..

Mitä nyt lapsen isiviikonlopun alussa oli taas vähän vaikeuksia ja taitaapi tulla lapsi aiemmin kotiinkin kuin pitäisi.. En oikein tiedä miten tuon asian kanssa pitäisi toimia, kun toisaalta en voi saati haluakaan pakottaakaan lasta väkisin pitämään. Tuo hypyttäminen vaan menee niin kummalliseksi ja ärsyttäväksikin pidemmän päälle. Mutta.. Saa nyt katsoa. En halua riidellä turhasta ja sitä kuitenkin toivoisi että asiat alkavat sujua pikku hiljaa paremmin.. Parhaani koitan, että osaisin olla rakentava ja en minä pahaa tosiaan kellekään halua. Välillä vaan sitä itsekin väsyy ja ärsyyntyykin.

Se tosiaan ois kiva kun omaisi sen ennustajan kristallipallon tai jotain. Joskus siitä voisi tosiaan olla apua!

Mutta toisaalta.. Ehkä kuitenkin parempi näin. Kun.. Näin sitä voi ainakin TOIVOA, että sielä tulevaisuudessa olisi jotain parempaa. Ja noinkohan se väistämättömissä pahoissa elämän kuopissa paljon auttaisi etukäteen noista tietää? Loppujen lopuksi siis. Tuskimpa?  Sitä vaan murehtisi itsensä hengiltä kuitenkin ja kuolemaan nyt ei ole kiirus. Ehtii sitä myöhemminkin. Käsittääkseni. Vaikka tulisihan siinä tietenkin vähemmän hermoiltua sellaisia asioita, jotka järjestyvät kuitenkin. Niin.. Se on kyllä totta.

Mene ja tiedä.

Niin jaa, että otsikko? Nappasin sen Viikatteen sellaisesta kappaleesta kuin Öljyvärejä. Se löytyy ainakin Viikatteen kokoelmalta Kuutamourakat vuodelta 2004. Ja Spotifysta. Tietysti. :)