Istuskelen hiljaisessa "Vaarilassa" ja koitan keksiä jotain tekemistä pojan nukkuessa päiväuniaan. Tänään sitten tosiaan uskaltauduttiin vihdoin liikenteeseen. Tultiin tänne hoitamaan kukkaset ja hoitamaan muita tehtäviä, jotka lupasimme aiemmin tehdä talon oman väen ollessa matkoilla.

Kova into pojalla on kokoajan tehdä kiellettyjä asioita. Tuli ensimmäistä kertaa äyskähdettyä  kovemmin ja siitä tuli sitten tietenkin itselle syyllinen olo ja pahamieli. Pakko kuitenkin on tulla selväksi se mitä tehdään ja mitä ei. Jokin rajojen kokeilu kausi sitten kai vaan. Normaalihan se on, mutta silti tuntuu ikävältä jos menee tilanne menee siihen että pitää ns. ottaa vahvemmin yhteen ennenkuin uskotaan. No, lopun aikaa sitten kaikki olikin taas ok ja lapsi iloinen jne. Kun asia oli kunnolla käsitelty siis. Itseä vaan moinen jää aina vaivaamaan jotenkin. Hänen kanssaan vaan selvästi pitäisi olla vieläkin tiukempi ja aiemmin nykyään. No, pikku hiljaa. Ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, eihän?

Ollaan autoa vaihtamassa nykyisin lahotessa käsiin. Saa nyt nähdä miten käy, mutta näyttäisi siltä että saataisiin tosi hyväkin kauppa aikaiseksi. Siis, meille edullinen. Saa nähdä. Olisi vähän tilavampikin, niin ehkä sitä minäkin voisin taas istua selkäsuorana. Nyt on ollut vähän ahdasta lapsen penkin takia, vaikka vuoden päästä sen kyllä jo kääntääkin saisi.. Nykyinen kosla vaan ei taitaisi sitä kestää enää ilman kallista remppaa.

Vessaremppamies muuten soitteli juuri kun oltiin päästy liikenteeseen. Olisi mielellään tullut käymään just silloin. Tietenkin. No, pakkohan sitä siirtää oli, eilinen tuli ukkoa odoteltua. Uteluihin eilisestä vaan vastasi, ettei ollut tarvetta tulla. Tosi kiva, mutta miksi sitten meille sanoi että on tulossa? Tuntemattomia ovat vessaremppamiesten aatokset vissiin. :D No, perjantaina pitäisi kuulemma olla valmis tuo remontti eli joskos sitten viimein pääsisi taas siltäkin osin perusarkeen kiinni.