On jotenkin outoa, että olen saanut lähiaikoina suht paljon palautetta siitä että olisin jotenkin vahvemman ja tasaisemman oloinen. Kehittynyt henkisesti tai jotain muuta vastaavaa.

Erään kommentoijan kohdalla teki tosin mieli sanoa, että ei se siitä johdu. Olen vain tullut tulokseen että tietyistä tyhmistä kommenteista en jaksa enää suuttua. Tiedän ettet muutu miksikään. Aina tulet pahinta minusta ajattelemaan, joten.. No, ei se minun suuttumiseni asiaa miksikään muuta. Olen vain edelleen vikapää ja vielä isompi vikapää jos menen vielä törkeästi suutahtamaankin epäilyksistä.

Tai.. Ehkä se on sitten sitä mahdotonta viisautta? Antaa periksi. Huokaista syvään ja koittaa unohtaa moiset kun ei asia kuitenkaan miksikään muutu? Miettiä, että: "tuo nyt on tuollainen, eikä pääse ennakkoluuloistaan minua kohtaan koskaan eroon". Mene ja tiedä.

Omasta mielestä sitä on kuten ennenkin. Ehkä korkeintaan pettyneempi ihmisiin sillä tavalla ettei tosiaan ota niin enää itseensä ehkä sitä että ihmiset on mitä ovat. Muuta enää odotakaan, oikeastaan. Ehkä se sitten on fiksua? Ainakin varsin negatiivista etten sanoisi. :D

Mutta on sitä elämässä onneksi hyviäkin asioita. Edelleen. :)