Vaikka sitä pitäisi olla iloinen kivastakin jutusta sitä on jotenkin ihan kummallisen välinpitämätönkin olo kaikkineen. Lapsenkin kanssa ollut tänään huono päivä. Pojalla kova suru isänsä perään ja ymmärränhän minä sen toki. Koko päivän kestävä itku, väkivaltainenkin suru ja pettymys on vaan itsellekin vähän liikaa. Onneksi huomenna on taas uusi päivä! Olkoon se iloisempi kuin tämä päivä oli!

Läheisen ihmisen kanssa ilmeisesti tullut melkoinen väärinkäsitys. Minä olen omasta mielestäni tarjonnut apua, jota ei sitten käsittääkseni jostain syystä tarvittu ja hän taas omasta mielestään pyytänyt apua selkeästi jota en ole halunnut tarjota ja näin ollen olen toki ajattematon moukka. Harmittavaista kun en minä ole noin tarkoittanut. Sitä vaan on niin omissakin väsymyksissään ja ongelmissaan ettei kai sitten ole aina niin hollilla kaikkien asioiden suhteen jos ei selvästi sanota. Ja ärsyttää se, että mökötetään eikä sanota heti suoraan.

Pöh ja pöh. :(

Kaikkea sitä..