Kauhealla pälätystuulella olen tänään. Kirjoittelin jo pitkät novellit ystävän s.postiin ja päätin lopettaa sentään yksinpuhelun sinne. :) Menee vielä häneltäkin hermot. Sitä kai vaan on aika yksinäinen nykyään, vaikkei exän kanssa kauheasti jutella uskaltanutkaan (monta kertaa kun hermostui että puhun liikaa tai vääristä asioista tai jotain..), mutta toki jonkun verran kuitenkin.

Huoh..

Olen tosiaan nyt vähän surkeana.

Huoh..

Toisaalta silti menee välillä tosi hyvinkin. Ja olen oma itseni eli sillä tavalla höpsön iloinen. Sitä en olekaan ollut pitkiin aikoihin. Jotenkin vapaampi olla. Kaikkineen.

Pelkään kai vaan, että tietyllä iloisuudella ja innokkuudella karkoitan kaikki ihmiset ympäriltäni kun sitä ei osaa olla sillä tavalla lungisti. Olisi kiva nähdä rakkaita ihmisiä useammin jajaja.. Taidan käydä jotenkin pitkästä aikaa kun taas saan olla ja mennä edes muutamana päivänä kuukaudesta kuten haluan jotenkin ylikierroksilla. Sitä on vaan ollut niin ahdistunut kun ei ole saanut yhtään tehdä itselle rakkaita asioita. Sama harrastusten kanssa on. Mutta sentään niiden kanssa pitää hermo paremmin lähinnä siksi että niitä ei ole yhtä helppo mahduttaa isäviikonloppuihin kuten noita kulkemisia tai kaverien kutsumisia on.

No, toivoa sopii että rakkaat ymmärtää tämänkin. Edes jotenkin.

On heillä kestämistä kanssani.

<3