"..Ja elämä on helppoo silloin, kun on joku,
josta pitää kii
Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen
itsensä unelmiin
Ja elämä on päivästä päivään vieraiden
pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään levoton tuhkimo tekee
itsestään marttyyrin.."

Dingo: Levoton Tuhkimo

 

...eli Dingoa kuuntelen aikani ratoksi. Joululaulut tällä haavaa lähinnä yököttää. Muutenkaan ei halua lähelle mitään joulun tunnusomaisia merkkejä. Kai se sitten vain kouraisee aika syvältä kun ei saa lapsensa kanssa olla jouluna. Se vaan tuntuu pahalta, ei sille mitään voi. Jossain mieleni sopukassa olin jossain vaiheessa vähän vihainenkin. Kun se näkeminen on niin aikataulutettua aina lapsen isän osalta ja muutenkin pyhät aina sellaisia että mielummin siirtäisi pyhättömään kohtaan, niin miksi se sitten on niin tärkeää saada nyt lapsi?! Itsekäshän tuollainen ajatus minulta on. Kaipa se syy miksi lapsen haluaa jouluksi on se sama mikä minullakin. Ymmärränhän minä sen. ja onhan noilla pyhilläkin jo vähän eri status alunperinkin eli nyt vaikka jouluun verraten joku juhannus esimerkiksi. Juhannus nyt on vähän kai enemmän sellainen aikuistenjuhla. Silloin kiva mennä kavereiden/uuden kumppanin kanssa vaikka mökille tmv ja joulu sitten taas keskittyy vaan aika kovasti siihen perheeseen ja eteenkin siihen mahdolliseen jälkikasvuun.

Joo. Ymmärränhän minä.

Aina vaan ei haluasi ymmärtää. Haluaisi sallia itselleen jonkinlaisen marttyyrinroolin kai sitten. Niin ja tietysti oikeuden sille ja oikeuden vihalle/kiukulle kun ei saa sitä mitä haluaisi. Onneksi ei kuitenkaan ole sellainen ajatuskuvio ettenkö näkisi/ymmärtäisi kuitenkin pohjimmiltaan sen kestämättömyyttä tätä asiaa koskien. Vaikka onhan se noin muutenkin niin, että marttyyrius nyt muutenkaan harvemmin edes kannattaa. Joskus siihen kuitenkin sortuu, vähintään omassa päässään. Liekö kuitenkaan kovin vakavaa niin kauan kun järki kokonaiskuvan osalta kuitenkin säilyy? ;)

Ostinpa oikein lahjankin exälle. Elokuvalipun. Niin kiltti en ollut että olisin naiselleenkin lipun lahjoittanut. :D En minä sentään niin kiva ole. Krmn.. Totuuden nimissä jos olisin saanut niin edullisia lippuja kuin toisinaan saan, niin olisin voinut antaakin. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut. Päädyin muutenkin ihmisille noita lippuja ostelemaan. Tai no, sisaruksille ja kumppaneilleen tuo tuntui hyvältä tavalta muistaa kun en osaa tavaraa heille ostaa. Nyt sai popkornlippujakin joten pakkasin semmoisetkin heille lahjakuoreen mukaan. Tiedän kuitenkin, että elokuvissa käyvät ja ajattelin, että on sellaista kivaa yhteistä tekemistä. Tulee samalla ne minulle aika tuntemattomat siipatkin muistettua. Enpä sitten lahjoja tänä vuonna ostanutkaan muille. Eräälle ystävälle meinaisin korun ostaa, mutta tuli olo että onko se vähän kuitenkin liikaa ja että jos ei pidäkään koko korusta? No, ehkä saan anteeksi etten tänä vuonna joululahjaa ostanut. Toisella kertaa sitten. :)

Huomenna menen katsomaan Hobitin. Menee ilta siinä mukavasti. Harmi kun kaikki isoimmat salit oli vallattu 3D-versioille ja minä en niitä voi katsoa näkökeskuksen ongelman takia. Menee koko elokuva mössöksi enkä näe niitä efektejä oikein. Tulee vielä kaupanpäällisiksi järjetön päänsärky eli ei järin kannattavaa mennä katsomaan 3D-versiona. :D Noin muuten harmittaa kyllä se, että 3D:t valtaa parhaat salit aina eikä välttämättä aina ole muita esityksessäkään jostain tietystä elokuvasta, vaikka kai se sitten on niin että vähemmistönä sitä vain jää jalkoihin. Minkäs sille voinee.. Toivottavasti kuitenkin tavallisiakin versioita näytetään jatkossakin tai sitten jää elokuvissa käyminen osaltani. Toisaalta, samaahan sitä ajatteli, että ei voi uutta televisiotakaan ostaa koskaan koska ei silmät kestäneet uusia televisiota, mutta nyt on kehitys mennyt sen verran eteenpäin että kaikki televisiot eivät enää aiheuta ikäviä oireita. Hyvä niin. :)

Oishan se nyt kauheaa jos ei vois kattoo elokuvii!  :D

Joo o.

Kova halu soittaa jollekin. Varmaan ihmiset olisikin iloissaan aamuyöllä tulevasta soitosta? Että ehkä en sitten soita kellekään kuitenkaan. ;)