Melko surkeana se lapsi sitten kotiin tuli. Valitti jäseniään ja oli muutenkin surullisen oloinen. En usko, että mitään erityistä sattunut on. Ehkä ollut tylsää? Mene ja tiedä. Eipä noista oikein aina tiedä kun ei oikein osaa aina kertoa mikä painaa tai edes mitä on tapahtunut ja toisaalta en halua alkaa tivaamaankaan. Kertoo mitä haluaa.Eikä aina tunnu olevan erikoista kerrottavaakaan. Ehkä yöuni vie surun pois? Voihan se olla vain väsymystäkin suurimmaksi osaksi. Eiköhän huomenna ole taas parempi. :)

Leivottiin illasta punajuurisämpylöitä. Tuli aika iloisen purppuranvärisiä. Laitoimme päälle vielä kurpitsansiemeniä, niin näyttivät oikein iloisilta pieniltä sämpylöiltä. Teen aina välillä pakkaseen satsin sellaisia pikku sämpylöitä jotka on lapselle sopivaa kokoa. Eväsleiviksikin sopivat jos sellasiin on tarvetta, mutta muutenkin tuntuvat maistuvan. En ole ennen värjännyt mitenkään, mutta nyt kun nyt tuollaisen vinkin näin eräällä ruokasivustolla niin ajattelin kokeilla. Ihan perusohje siis. Nesteen vain korvasin varovasti lämmitetyllä punajuurimehulla (Biotta). Peläsin vähän, että sottaa. Ei kyllä sotannut. Kulhon kyllä varmaan mehu värjäisi tekovaiheessa jos käyttäisi jotain muovista taikinakulhoa. Lapsella oli kyllä erikoisen hauskaa kun näki taikinan värin. :D

Pullaakin voisi taas leipoa pitkästä aikaa. Kestäisi hyvin tuolla pakkasessa. Olisi nopeasti tarjottavaa tai itsellekin sopivan tilanteen tullen kahvipöytään. Jotenkin tuo leipominen vaan jäänyt taas kaiken muun jalkoihin. Pitäisi vaan tuossakin taas aktivoitua. Jotenkin tuntuu välillä vaan niin turhalta kahta varten leipoilla, mutta onhan sitä tosiasiassa paljon sellaista mitä voisi tehdä pakkaseen. Leipiä, sämpylöitä ja sitä pullaakin tietenkin esimerkiksi. Nyt tuli puolen litran taikinasta kolmisenkymmentä pientä sämpylää. Pakastin pienissä erissä, niin kestää jonkin aikaa. Vaihtelua leipätarjontaan.

En minä tosiaan mihinkään koko viikonloppuna päässyt. Nukuin ja nuokuin koneella ja katselin televisiota ja taas vain nukuin. Ilmeisesti oli ollut aika rankkaa. Sitä tuntee välillä tuon vastuun ja kaiken pyörittämisen yksin aika väsyttäväksi. Lopulta ei oikein saa nukutuksikaan, mutta tälläinen viikonloppu taas tasoittaa. Ovat vaan nyt olleet vähän epätasaisesti, mutta onneksi pitäisi taas tasoittua tuokin asia. Exän kanssa oli tänään sellainen pieni välikohtaus, joka taas muistutti millaista hänen kanssaan suhteessä aika usein oli. Suutahtaa jostain kun ei asiat menekään automaattisesti kuten haluaisi, niin sieltä tulee liioittelevaa syyllistämistä aika voimalla. Eniten ehkä ärsytti kuitenkin vain se, että jos olisin TIENNYT asiasta niin ei olisi ollut mitään ongelmaa. En vain osannut lukea ajatuksia. *puhinaa* Pikku juttu kuitenkin ja vanhakin jo. Onneksi. Toivottavasti ei isompaa tulekaan. Lapsen vuoksi, eikä muutenkaan. Osaa hän mukavakin olla. Tietenkin. Hyvin reilukin ja oli sitä nytkin taas toisella hetkellä. Ehkä me vain sitten ruokimme niitä toistemme huonoja puolia? Kukapa tietää..

Eräs ystävä soitteli tänään. Juttelimme pitkään. Oli mukavaa kun soitteli. Eipä minulle kauheasti enää kukaan soittele. Vuosia se oli niin, että ex soitteli päivittäin. En niin sitä sillä tavalla huomannutkaan etteivät muut soitelleet juurikaan. Kun ei sitä oikeastaan kaipaamaan mitään hillitöntä kaverilaumaa ympärilleen vain sen perheen. Ehkäpä se onkin ollut se suuri virheeni. Olen antanut exieni vaikuttaa ystävyyssuhteisiini ja sitten itsekin jättänyt suhteita hoitamatta. Nytpä sitä sitten onkin aika yksin.. Eipä siitä kai oikein voi syyttää kuin itseään..

..mutta eipä sitä nykyisin hirmuisesti ole aikaakaan jutella puhelimessa, eikä ole ollutkaan muutamiin vuosiin. Lapsen takia. Päivisin voisi olla aikaa tiettyyn aikaan ja silloin kaikki ovat töissä. Iltaisin vaan taas on parhaaseen aikaan kiinni lapsen iltatoimissa ja sitten työssäkäyvät menevätkin jo nukkumaan ja itsekin simahtaa. Semmoistapa se. Elämä. ;)

Huh.

Pian pitäisi selvitä tärkeä asia. Asia jota on tässä jännitetty jo reilu vuosi. Ilmoittelempa sitten täälläkin miten kävi. Tällä haavaa tuntuu ettei uskaltaisi asiasta edes puhua etukäteen. Kumpa tuo onnistuisi!