Todella todella raskas päivä ollut. Huono olla. Selviää sillä, että vaan päättää kestää pisteestä A pisteeseen B ja siitä sitten pisteeseen C ja niin edelleen. Harmittaa kahta enemmän tuo kissajuttukin. Kissan voisi hakea jos olisi siinä kunnossa, mutta vaikka kuinka saisin lapsen jonnekin järjestettyä, niin totuus on etten minä vaan jaksa. Millään. Yksinkään. Sen huomaa aina näissä hetkissä kuinka yksin sitä onkaan. Se on aika masentavaa, mutta kaipa se tästä. Tavalla tai toisella. Ainakin sitä tiedostaa oman arvonsa muiden silmissä ja silleen. Alan muutenkin olla aika kypsä moneenkin ihmiseen, mutta tiedä häntä sitä sitten. Kaipa sitä tämän kaiken on sitten jotenkin ansainnut tai jotain?

Mene ja tiedä.

Ei näitä väsymysoloja kovin usein ole onneksi, mutta jatkuva huimaus ja väsymys on kyllä aika inhottavaa arjessa. Ei tämä päivä nyt oikeasti ihan inhottava ole ollut. Paljon hauskojakin hetkiä on ollut ja mielenkiintoisia keskusteluja ja hauskoja juttuja pojan kanssa. Kunhan ei hirveästi hosu niin kaikki ok. Kai sitä eniten harmittaa tuo kissajuttu, vaikka kuten sanottua löytyyhän niitä kissoja muualtakin. Olen kuitenkin tullut tulokseen että tuo olisi ollut ihan ok vaihtoehto vaikka jotain juttuja tuossa tökkikin. Silti. Luonteensa yms puolesta olisi ollut todella hyvä vaihtoehto. Nyt en sitten tiedä miten käy kun en pääse hakemaan.

*huokaus*

Kasvattajakaan ei vastannut mailiin yhtään mitään. Tykkää tietysti kyttyrää. Sekin harmittaa. Äkkiä alkavat noissa piireissä puhutaan pskaakin.

*tupla huokaus*

No, tämän jälkeen jos en tätä kissaa saa niin antaa olla. En kyllä ala enää edes etsimään mitään. Harmittaa aina niin kauheasti sitten kun menee mönkään.

Pyh ja pah.