On ollut taas niitä päiviä, jotka tuntuvat soljuvan hiljaisen rauhallisesti eteenpäin omalla painollaan ja säntillisessä järjestyksessä kuten lapsiperheessä kai kuuluukin. Lapsikin tuntuu siltä, että ehkä tällä kertaa selätettäisiin vaiva ilman jälkitauteja, vaikkei sitä vielä tiedä. Varovaisesti pitää vielä ottaa ja lapsi on ollut aika väsynytkin tänään. Kaupassa meinasi muskarin jälkeen illalla hyytyä raasu ihan kokonaan. Illasta sitten nukahtikin tosi nopeasti. Toivottavasti saa raasu nyt nukuttua kunnolla. Hyvien unien jälkeen kaikki näyttää taas valoisammalta. Kuten meillä kaikilla. :)

Olen nähnyt päiväunia nyt pari päivää. Kummallisia hetkittäisiä pilkahduksia, kuvia ja hahmoja. Varsinkin siis nimenomaan silloin kun itse ei vielä osaa mennä nukkumaankaan ja on aika väsynyt. Kuten nyt. Varmaankin väsymys käy vähän päälle tosiaan. Yöt kun ovat olleet aika katkonaisia nyt jonkun aikaa lapsen vaivan takia. Mutta, loppuviikosta pitäisi exän ottaa lapsi vuorokaudeksi niin saan vähän levätä itsekin. Päästä vapaalle ns. Varsinkin tuon vaivan aikana sitä on vähän niinkuin hälytysvalmiudessa kokoajan. Se on yksin välillä aika raskasta jos totta puhutaan. Onneksi on pian ohi.

Toisaalta, liittyen noihin päiväuniin.. Minulla on aina ollut eräs taipumus jonkinlaiseen mielikuvituksen lentoon silloin kun on väsynyt/raskasta. Hahmottelen maailmoja, kuvia, tilanteita mielessäni sellaisiksi seesteisiksi pääni sisäisiksi olohuoneiksi. Jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. :) Tavallaan tapa rentouttaa itseään, siis. Ei ne totta tokikaan ole, enkä sitä luule. Kummasti ne kuitenkin tuntuu auttavan. Keksin tuon varmaankin joskus aikanaan peruskouluaikoina kun oli aika rankkaa henkisesti. Se on hyvin voimistavaa maalata maailma jossa on kaikki hyvin, mieleisiä asioita tai rauhoittavia maisemia vaikkapa. Pääsee vaikka keskelle varhaissyksyistä metsää jos siltä tuntuu. Jos oikein keskityn kuulen jopa tuulen ja puut, linnut. Askeleitteni äänet. Kaiken. Mielenvoima voi olla aika raju jos niikseen tulee. Oikeastaan. Jos asiaa alkaa ajattelemaan, mutta itselleni tuo on ollut aina hyvin voimistava ja tärkeä asia.. En kyllä ole kauheasti tuosta kellekään koskaan puhunut. Hullunahan sitä vissiin pidettäisiin. :D

Enkä nyt tiedä sitten onko se niin väärinkään, muttei sitä nyt tietenkään ihan kaikkien tarvitse tietää. ;)