Suruaaltoja kulkee ylitsemme. Tänään ollut pahapäivä. Lapsi vähän kipeä ja tylsistynyt kotona oloon, joka on ymmärrettävää ja samalla sitten tietysti on aikaa miettiä missä isi on ja miksi isi ei ole meidän kanssa jajaja. Ja kuten aina, niin äitiinhän se kiukkuikin kohdistuu. Äitiin, joka on itsekin välillä aika kovilla noin tunnepuolella muutenkin. Mutta niihän se kuuluukin olla. Teen parhaani, enempää ei kai kukaan voi pyytää?

*huokaus*

No, mies kävi kääntymässä eikä kauaa viihtynyt. Lapsi oli niin itkuinen, että ymmärtäähän sen. Itsellä vaan nousi surun lisäksi vähän kiukkuakin pintaan. Pysyi sisällä kyllä, mutta silti myllersi hetken ikävästi sisuskaluissa. Sitten helpotti. Mietittiin lapsen kanssa mikä voisi vähän helpottaa oloa ja tultiin siihen tulokseen, että tehdään yhdessä lettuja, syötetään hamsteri yms. Siitä se parempi olo sitten jo tulikin. Ja lopulta lapsi meni ihan hyvillä mielin nukkumaan.

Onneksi.

Taas yksi päivä eteenpäin. Koti alkaa näyttää taas kodilta pikku hiljaa. Verhot pitäisi käydä ostamassa. Ja muutama muukin juttu- Joskus sitten kun on varaa. :)