On ollut vähän sellainen olo tänään, että olen ollut kovin itsekäs jonkin aikaa. Sitä itse haluaisi sitä ja tätä ja vaikka mitä. Ehkä sitä pitäisi moisesta päästä eroon. Mitä tommosia edes auttaa pyöritellä päässään muutenkaan? Katkeroituu vielä turhaan.

Plaah.

Tänään oli kirpeä päivä. Oli lapsen kanssa kaikenlaista puuhaa ja muuton valmistelua. Näyttää se jotenkin kitkutellen menevän eteenpäin, vaikka exän seura välillä ottaa päähän. Olen päättänyt kestää. Saanhan kuitenkin apua ja se on iso asia. Yksi ystäväkin kyllä tarjoutui, mutten kehdannut apua häneltä pyytää välimatkojen vuoksi (bensat maksaa hirmuisesti ja noin muutenkin). Exän katsoIn taas vähän niinkuin no.. Tavallaan kai koen itsekyydessäni että on avun velkaakin. Jollain tavalla. Eikä pelkästään minulle, vaan lapsemmekin kautta. Ja itse kyllä tarjoutuikin auttamaan. Pointsit siitä. Silti ottaa välillä kupoliin jotkut sanankäänteet ja tokaisut tai vaan mikä milloinkin. Pidän kuitenkin mölyt mahassani. Ei tätä kauaa kestä. Luultavasti ajattelee samoin. Ehkä? Mahdollisesti. Tuskin sitä niin kovin herttaista seuraa on, vaikka fiksuna pysytteleekin. Jotenkin.. Liikaa loukkauksia, pettymyksiä ja kaikkea meidän välillä. Toisaalta toki yhteinen yhdessäolo ja nimenomaan yhteinen lapsi tietyllä tavalla yhdistääkin. Mutta sellaista kaukaisempaa hyvin peruskiintymystä se on. Ja luottaa ei oikein voi täysin, siis siihen etteikö ykskaks taas loukata jotenkin. Sitä suojautuu ja on jotenkin kauhean tönkkö koko ihmisen seurassa. Kun sitä todellista minää ei uskalla tuoda esiin. Ehkä ymmärrettävääkin..

..No, kohta tämä tästä taas. Helpottaa. Ainakin tuolta osin.

Mitäs muuta?

En oikein tiedä. Omaisuutta olen tässä käynyt läpi ja laittanut poistolistalle n. 70% siitä mitä omistan. Lahjoitukseen tai myytäväksi. Asunto on pieni ja rahaa on tarvis. Ja mitäs sillä rojulla sitten? En tiedä. Akvaario on ainoa joka harmittaa, mutta eipä tuonne mahdu tuon kokoista vaikka miten mittailisi. Tekisi mieli ostaa uusi akvaario, mutta tuota noin niin.. Vaikka ei kaikkea tarvitsisikaan ostaa niin silti nousee hinta liian korkeaksi ja kun rahareikiä on muutenkin n. miljoona tai ainakin lähelle. Ei voi mitään. Muu roina ei onneksi ole mitään tärkeää. Mitään johon olisi kiintynyt. Tai no on minulla yksi juliste kehyksissä josta en luovu. Se ei onneksi paljoa vaadi. Taulukoukkukin oli jo seinässä valmiiksi. :D

Eläinkamaa olen myynyt myös surutta pois varastosta. Jos joskus joku eläin tulee niin ostelen sitten uutta. Eipä tuohon varmaan tule mitään otettua. No, kissan siihen kai voisi hamsterin poismentyä juuri ja juuri ottaa, mutta tiedä sitten sitäkään. Suojaamaton parveke, joka verkotuskiellossa.. Aika iso riski. Harmi sekin. Saa edelleen olla ilman niitä asioita joita rakastaa, osittain. Mutta ehkä sitten joskus? Ehkä. Sitten kun lehmät lentää yli kuun tai jotain. Tai sitten säälin taas nolosti itseäni.

Plääh.

Typeräähän se. Tiedän.

Inhimillstä kai toisaalta kuitenkin? :)

Mutta..

Nyt nukkumaan. Vihdoinkin. Jos saisi unta.