Ilta vaihtuu pikku hiljaa yöksi. Lapsi tuli kotiin tänään ja olipa sitä jo ikäväkin. Kuten aina. Hauskaa hänellä tuntui olleen ja se on pääasia. Kaikessa tosiaan lienee ne hyvätkin puolensa. Niin tässäkin. Pitäisi vaan keskittyä niihin, mutta jostain syystä hieman hankalaa toisinaan. Miksi sitten näin lieneekään..

Taas on uusi viikko edessä. Huomenna on päiväkotikeskustelukin edessä. Viimeksi oli huolenaiheita sielä päässä ja ovat nyt tehneet sielä sitten jotain testejä meidän vanhempien luvalla ja niistä kuulee enemmän samalla. Jotenkin.. Pelottavaa. Turhaahan sitä tietysti on etukäteen huolehtia. Silti huolestuttaahan tuollaiset. Ei sille mitään voi. No, huomenna tietää sitten enemmän, luultavasti..

Hassu ilmiö muuten se kuinka voi jatkuvasti soida päässä yksi ja sama kappale.  Koko viikonlopun soinut päässä tämä. Eipä sinänsä valittamista, sillä tykkään tuosta kappaleesta eikä kyseisessä versiossakaan ole mitään vikaa. Silti ehkä vähän kohtalokas kappale soimaan monta päivää päässä lähes taukoamatta.. :D

Tosin ennemmin tuo kuin joku vihoviimeinen renkutus jota en voisi sietää. Joskus opiskeluaikoina pyöri viikon lähes katkeamatta päässä tämä, tosin alkuperäisenä. Se oli kauheaa. Pelotti jo melkein mainitakin tuosta, saati hakea esimerkiksi tuo coveri. Kamalaa jos alkaisi taas junnaamaan päässä. On tosin noita muitakin ollut. Valitettavasti.

Kaikkea sitä sitten onkin maailmassa pienen viattoman ihmisen kiusaksi..