Ei se mieli tänäänkään kovin hyvä ole ollut.

Vähän tässä itsensä kanssa on taistellut, mutta päätin, että annan mahdollisuuden. En minä halua riidellä lapseni isän kanssa. Enkä haluaisi olla katkerakaan. Kun ymmärtäisi edes vähän arvostaa sitä mitä teen, vaikka miksi sen tekisi nyt kun ei ole sitä tehnyt aiemminkaan?

*huokaus*

Minua itkettää tämä kaikki paska joskus heikkoina hetkinä. Sitä pitäisi olla vahva. Voimakas ja kaikkea. Yleensä olenkin ja huumorikin pysyy kiitettävän hyvin mukana useimmiten. Muttei aina. Minussa on vikani, niinkuin meissä kaikissa. Osaan olla tyhmä, ajattelematon ja vaikka mitä muuta. Mutta.. Keskimäärin uskoisin kuitenkin olevani varsin kelpo ihmiseksi ja siltä pohjalta on toisinaan vaikeaa hyväksyä kaikkea elontielle osunutta paskaa.

Ja kai sitä pelkääkin mitä jatkossa exän ja sukunsa puolelta on mahdollisesti tulossa. Aina on sitäkin tuuleteltu miten sitten kun lapselle tulee ikää niin kelpaa sinne ja tuonne ja kaikkea. Saa sitä ja tätä ja pääsee sinne ja tuonne. Tullut sellainen olo, että mahdollisesti nappaavat lapsen sitten kokonaan. Onhan sielä rahaa ja kaikkea hienoa. Mitä minulla on?! Tuskin mitään sellaista mitä joku varhaisteini-/teinipoika arvostaa. Sinne sen lapsen sitten menettää ja se humallutetaan tavaraan ja rahaan samoin kuin isänsä ja hänen veljensäkin.

Mikseivät NYT sitten tue arkea vaikka kunnon ulkovaatteilla? Sitäkään en ymmärrä. Vissiin luulevat, että myyn ne? En tiedä. Ennen tukivat vaatehankintoja hiukan. Nykyään lapsi sai synttärilahjaksi jotain aivan krääsää. Eikä niitäkään saanut tänne. Äitini on köyhänä duunarina auttanut enemmän kuin nuo hienot rahakkaat ihmiset.. Kai ne sielä odottaa siihen asti, että lapsen rakkauden voi yrittää ostaa matkoilla ja ties millä mopoilla ja autoilla. Samalla puhua minusta vähän pahaa.

Äh, sori. Olen katkera, ärtynyt ja hieman pelokaskin.

Ahdistaa.

..mutta meneehän tuo tietenkin ohi. Jossain vaiheessa. Sitä vaan toivoisi, että kaikesta jotenkin selviäisi ja pahimmat pelot olisivat vain harhaa. Sitä vaan jotenkin on nykyään niin vaikea uskoa siihen. Vaikka eihän sitä muuta toivokaan kuin että tosiaan olisi väärässä kaiken suhteen.