Pääsiäinen oli ja meni. Vessaremppakin on jatkunut. Pitäisi viikonloppuun mennessä saada vessa kuntoon. Sen sitten näkee. Kiva kyllä olisi. Alkaa ahdistaa vaan tämä hemmetin sekasotku ja se ettei ole kunnon peseytymismahdollisuuksia ja vessakin aina toisinaan käyttökelvoton (kuten nyt). Lähde tässä nyt sitten tuonne satojen metrien päähän vessaan lapsen nukkuessa.. Hmph.  Opettivat muuten kiromasanankin lapsellemme. Taisi jokin terävä/painava hilavitkutin tippua ukon varpaille kolinasta ja karjauksesta päätellen. Se vaan, että muksumme tietysti imitoi sitten täydellisesti heti perään sen PERKELE!!-huudon. No, eipä tuo sinänsä vaarallista ole. Itse vaan koittanut estää ettei lipsauttaisi mitään ja paljompa auttoi.. Noh, kun ei siihen sen kummemmin reagoinut niin eipä lapsikaan sitä ainakaan nyt toistelemaan jäänyt. Ukkeli vaan oli suht herttaisen nolostunut tilanteesta. :D Ei sitä oikein tuollaisesta osaa närkästynytkään olla ja ainahan noita kuitenkin sattuu. Tärkeämpää on luullakseni kuitenkin se miten tilanteeseen suhtautuu lapsen silmissä ja miten noin arkitilanteissa muuten puhutaan. Vaikka olihan se punastunut änkyttäen anteeksipyytävä mies ihan söde. Hyi, ilkeä minä. :D

Olo taas iloisempi ja reippaampi. Tuli iloisia uutisia pitkästä aikaa. Edes vähän iloa tähän arkeen ja vaihtelua. Päästään reissulle koko kööri tuossa muutaman viikon päästä ja on rahaa vähän jossain muutenkin käydä (ajattelin ainakin Merimaailma Sea Lifea). Se on suht harvinaista ollut näinä päivinä. Oli jopa varaa hotelliin, ettei tarvitse taas kerran tunkeilla kaverin nurkkiin ja kyllä se itsellekin on helpompaa kun ei ole niin paljoa vahdittavaa. Onhan se tosi kivasti tehty että meidän majoitetaan kun ollaan sitä kysytty, mutta tokihan se lapsettoman pariskunnan huusholli voi olla melkolaillakin erilainen kuin mitä olisi käytännöllistä tuollaisen pienen ihmistaimen kanssa. Sitä on aina vähän tressissä ettei mitään satu, ettei mitään mene rikki, ettei lapsi kuitenkin ehdi ymmärtämättömyyksissään vaikka ahdistaa kissaa nurkkaan tai jotain muuta vastaavaa. Nyt ei tarvitse moista tressata. Se on aika suuri helpotus kuitenkin. Hyvin sielä kuitenkin on aina mennyt, mutta muksulla on alkavaa uhmaa ja aina sitä kuitenkin jokatapauksessa vähän tressaa kun toisten nurkkiin noin ryysää.

Muutenkin taas.. No, mieliala on taas nousussa. Mahtaisikohan kevään tulolla olla jotain vaikutusta asiaan, mene ja tiedä. Taannoinen yllättävä yhteydenottokin jotenkin loppujen lopuksi piristi mieltä, vaikka sitä ensin aikalailla hämmentyikin. Kaikesta sitä sitten.. Tosiaan, ei kaikkea pitäisi ottaa niin kirjaimellisesti, tosissaan ja kaikkea. Minä vaan.. No, minä vaan olen sellainen kuten aiemmin taisin todetakin. Sitä pieni typerä mieli ottaa kaikki jutut aina niin kirjaimellisesti ja tosissaan oli sitten vaikka.. No.. öh, sanoja sitten vaikka kännissä tai jotain. Sitä alkaa aina miettimään kaiken suhteen liian syvällisesti, tarkkaan ja tosissaan ja sitten on itsensä kanssa ihan umpisolmussa. Plah. Minä en halua olla sellainen. En. En halua miettiä ja vatvoa asioita. En halua jossitella. En. En. En. Oikeasti moisella kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään. Kun ei niillä puheilla muutenkaan ole minkäänsortin merkitystä loppujen lopuksi. Teoilla on, ei puheilla. Miksi sitä sitten ottaa kaikki lässytykset ja vaikutelmat niin tosissaan? En minä tiedä. Kai se jotain sinisilmäisyyttä tai haluakin uskoa on. Tiedä häntä.

Puuh. Siinä se tämän päivänen puuskahdus oli. Se siitä ja sitten vaikka.. ööh..

En minä tiedä.

Huvittavaa toisaalta se, että niitä kauniita puheita ja lupauksia kuitenkin meistä jokainen kaipaa. Uskosin näin ainakin. Mutta siihen sisältyy aina se nurjapuolikin, kuten kai kaikkeen. Onkohan mitään asiaa joissa ei olisi useita puolia, niin niitä negatiivisia kuin positiivisiakin? Eipä taidakaan, niin. Äh. Tämäkin juttu loppujen lopuksi piristi mieltä, kuten puuskahdukseni alussakin jo totesin. Joten, no.. Eli.. Ei tässä sitten kai ainakaan miinusmerkkisen puolelle jääty. Kokemus se siis tuokin. :)

PlaaPlaa

Ihanaa, että nyt jo tuntuu kevään tulo. Kyllä sekin tosiaan piristää. Helpottaa tuon lapsen pukemisenkin kanssa ja muutenkin liikkumisen, näin autottomana varsinkin. Kovilla pakkasilla ei paljoa viitsinyt lähteä lottoamaan tuonne että mahtuuko bussieihin vai ei jne. Ja muutenkin, tietysti se liikkuminenkin helpottuu ja lisääntyvä valo helpottaa omaakin fiilistä.

Hyvä niin.