Miten sitä joidenkin ihmisten seura tai vaan joku tietty perustilanne vaan tekee sen, että käyttäytyy vähän kummallisesti? Suu käy tyhjää, tai sitten ei keksi mitään sanottavaa tai jotain muuta yhtä coolia? Eipä tuolla taida vaikutusta olla sinänsä tässä tapauksessa suuntaan tai toiseenkaan, mutta silti kyllästyttää oma ihmeellinen lamautuminen jossain tilanteissa. Tänäänkin puhelimessa aivot huusi, että "OLE HILJAA" ja ei kun pläp pläp vaan silti..  Smarre taisi toistella suht samaa ja puhua aiheista joista oli päättänyt vaieta ja vaikka mitä. Ja toki jäi ne asiat sanomatta mitä piti.. Minä olen joskus sangen huvittava tapaus. Oikeasti.

..mutten silti kyllä suostu vaipumaan epätoivoon. Pah. Samapa tuo. Kun on kaupassa tilannut broilerin tilasta boileria, niin tuo höpöttäminen oli aika pientä kuitenkin. Tsih. :D

Muutenkin tuntuu välillä sattuvan ja tapahtuvan. Sellaista sähläämistä lähinnä. Kirjoitin pitkän kauppalistankin kaupassakäyntiä varten. Arvatkaa vaan muistinko sen listan ottaa mukaan? Enpä tietenkään. Sielä kaupassa sitten sai mietiskellä, että mitä kummaa siihen kakkuun nyt tulikaan.. Ja niin pois päin. Mutta pientähän tuo on. Onneksi. :)

Muutenkin vähän merkillinen fiilis..

Sisko yllytti katselemaan seuranhakuilmoituksia deitti.netistä. Ja tuota.. No, ainakin minulla oli hauskaa. Lopulta nauratti omat sekopäiset mielikuvat niistä kirjoittajista  niin, että oli pakko poistua koko sivulta kun lapsi olisi herännyt räkätykseeni muuten. Jotta, ei. Eipä tullut kellekään vastattua saati omaakaan ilmoitusta tehtyä. Siskolle en ole vielä kertonut visiitin tulosta. Ehkä olisi hänen parempi unohtaa minun naittamiseni. Siitä saa luultavasti vain harmaita hiuksia tällä haavaa. Veikkaisin.