Lapsi yski taas koko viime yön. Ilman kylmentyminen ja kova tuuli taas ilmeisestikin syyllisiä. Mietin mitä tehdä ja loppujen lopuksi löysimme itsemme Ikeasta ja läheisestä kauppakeskuksesta, joissa molemmissa oli tänään lapsille tekemistä ja katsottavaa. Ja äitikin sai vähän shoppailla. Tosin vähän kylläkään kun ei oikein rahavarat suosi moista harrastetta, mutta jotain kuitenkin. Ja lapsellakin tuntui hauskaa olevan. Hyvä niin. :) Ja hengityspuolikin kuulostaa taas paremmalta. Kestää vaan taas tuo tottuminen ilmeisesti. Pitäisi mennä aikanaan moinen herkkyys ja muu asiaan liittynyt ohi ja niin on tuntunut menevänkin pikku hiljaa. Ja hyvä niin.

Kyllä oli taas joulu esillä tietysti niin jokapaikassa kun olla ja voi. Ostohysteriaakin tuntui ilmassa vähän olevan. Itse totesin taas, että en moiseen mukaan lähde. 3 pienempää tai yksi isompi lahja pojalle ja muutamalle aikuiselle jotain itse tekemääni ja se siitä. Kassakonetta ja rahoja on lapsi toivonut lähinnä ja ajattelin sellaista tai sitten muutamia pikku autoja kun niitäkin on pyytänyt tai jotain lautapeliä kun niistä tykkää. Muutama ystävä on toivonut jotain leivonnaista ja lapsuudenperhettä ajattelin muistaa lähinnä vain tuomalla yhteiseen pöytään jotain hyvää. Mielummin sellaiseen laitan rahaa kuin vihoviimeiseen krääsään. Eikä oikein ole rahaakaan.. Ja tavaraa tulee meillekin kuitenkin ihan tarpeeksi. Ex on jo kertomansa mukaan ostanut aivan hirveästi kaikkea pojalle, sielä on sukua enemmänkin ostamassa ja toki omakin sukuni muistaa lasta.. Eiköhän siinä sitä tavarataivasta sitten olekin riittämiin.

Muutenkin vähän kahtiajakoinen suhtautuminen tuohon jouluun ja paketteihin. Kun, ei se tavarapaljous ole tärkeintä. Eikä mielestäni ole hyvä sellaista kovin materialistista ajatusmaailmaa lapselle siirtääkään, mutta isänsä ajattelee taas vähän toisin. Se on kai kiinni vähän siitäkin mikä on omassa kodissa aikanaan ollut tapana. Ja kuuluuhan se sellainen tietynlainen tavarapaljouskin kai jouluun. Itsellä ei vaan ole koskaan ollut lapsena sellaista kun on niukoissa oloissa oltu. Eikä aikuisenakaan ole sitä rahaa koskaan hirmuisesti ollut. Itse arvostan vähän muita asioita joulussa ja koitan niitä arvoja lapselle siirtääkin. Ehkä sitten lapsen kannalta mukavaakin, että saakin asioita kun isänsä sitä materiaa arvostaa enemmän. Tiedä häntä. Toivon kuitenkin, että tasapaino olisi mahdollisuus säilyttää ja ehkäpä onkin. Tähän asti ainakin on asiat olleet puhuttavissa kunhan rauhallisesti perustellusti itsensä ilmaisee.

Jotenkin sitä ei odota koko joulua enää ollenkaan. Aiemmin se oli mukavaa ja tykkäsin järjestellä. Perhejuhla ja silleen. Nyt jotenkin puhti ihan poissa ja tuntuu lähinnä vaan kurjalta koko joulu jotenkin. Eihän exän poistuminen kuvioista saisi kai sillä tavalla vaikuttaa, mutta jotenkin muutenkin vaan muistakin sattumista johtuen perhejuhlat jotenkin latistaa vain tunnelmaa. Ehkä ensivuonna on sitten parempi fiilis? Mahdollisesti. :) Ja kaipa tämä tästä taas iloksi muuttuu. Kaikki vaan on jotenkin niin uuttakin.. Lapsi aatonaaton ja aaton tosiaan minulla, mutta loppujoulun sitten muualla. Se tuntuu kummalliselta. Muutenkin jo tavoiksi muodostuneet joulusysteemit menevätkin uusiksi. Ja biologisen isän haudalla käyntikään ei enää ole ihan sama juttu kuin menneinä vuosina. Tuskin pystyn käymään ollenkaan..

Kauheasti uutta. Mennyt ei palaa ja niin edespäin.

Veronpalautuksetkin löytyivät tililtä kun katsoin. Päätin ostaa kunnon savukalkkunaa jouluksi. Muuten sitten pärjätäänkin itsetekemällä, enkä kauheasti kyllä nyt teekään mitään. Ei huvita, eikä me kotona ollakaan. Kuusen tosin lupasin hankkia kun lapsi sitä toivoi ja tuohon se joulun tunnelmaa kuitenkin. :) Saa nähdä miten sen saan pystyyn.. :D

Ehkäpä tämä elämä taas soljuu eteenpäin ja miksipä ei soljuisi..