Lapsen synttärit olivat ja menivät. Tarjoilut tuntuivat maistuvan ja lapsellakin tuntui ihan kohtuullisen hauskaa olevan. Tosin kun ei lapsivieraita ollut, niin ehkä muutaman päivän päästä olevat isin järjestämät synttärit siinä mielessä ovat hauskemmat sitten. Mene ja tiedä. Mahdollisesti. Välillä itsellä jumalaton alemmuuskompleksi, joka on kyllä aivan älytön ja tiedän sen itsekin. Joo, minulla ei kulkeminen ole yhtä helppoa kuin lapsen isillä. Ja tiettyjä rajoituksia muutenkin on eri tavalla ja sukukin on pienempi. Silti.. Kun eihän tämä nyt mitään kilpailua ole.. Ja lapsen etuhan se on, että on vaihtelua ja kivoja juttuja sen isin näkemisen lisäksi. Pitää vain yrittää kasvaa tuon yli. Olla aikuisempi, tai jotain. ;)

Muuten onkin taas parempi ollut olla. Migreeni tosin on ollut kiusana. Lapsen kovaääninen leikki on ollut vähän kiistakapulana viime aikoina. Kun ei siis se höpöttäminen ja sellainen, laulaminenkaan. Hän vaan tykkää äänellään leikkiä huutamalla. Ei semmoista voi sisällä tehdä, eikä sitä kyllä ulkonakaan ihan non-stoppina jaksa kuunnella. Oikeasti. Ja reagoi siihen muutkin, kaveritkin. Ei sitä mölinää vaan jaksa kuunnella. Ne kaveritkaan. Mutta, eiköhän tuokin tuosta. Kaikkea aikansa ja niin pois päin.

Katselin tuossa hyvää hyvyyttäni reseptejä kun ex pyysi että tekisin kinkkupiirakkaa sinne pitämiinsä lapsen juhliin. Lupasin. Vähän tosin tuntui ärsyyntyvän kun mainitsin, että kunhan maksaa aineet. Enpä tiedä... Mielelläni minä kyllä leivoskelen. Ei siinä mitään. Enkä oikein osaa kieltäytyäkään. Minä olen kiltti. Pohjimmiltani. On se sitten hyvä tai huono asia. Useimmiten ainakin itselleni tuo viimeinen vaihtoehto. Valitettavasti. Ja kaipa siinä on sitäkin mukana, että kyllä sitä kuitenkin haluaisi perusväleissä olla. Sellaisissa ystävällisissä (ei liian :D , mutta ei siis missään kylmänkalsaissa). Kun sitä kuitenkin on oltava väleissä ja niin edelleen.

Se on joskus aika ärsyttävää kun omaa sellaisen nupin, että on helppo samaistua aika moneenkin eri ihmiseen ja siten ei oikein osaa olla vihainen kellekään. Sitä olisi joskus parempi kun vaan osaisi nähdä asiat mustavalkoisina. Sellaisina joko-tai juttuina. Mutta, ei. Kaikessa on aina puolensa jne. No.. Ei se nyt ihan kaikkeen sentään veny! :D Onneksi. :)

Joskus sitä tosin kai lapsellisestikin toivoisi, että voisi todeta esimerkiksi, että paska jätkä. Tai noin niinkuin jotain vastaavaa. :D Mutten minä oikein sillä tavalla aidosti koskaan voi tai ainakin on ääreisharvinaista.