Viime yönä tuli tuota kaikkea mietittyä vähän enemmänkin ja tulin siihen tulokseen, että minun pitää vain itse siirtää ex emotionaalisestikin syrjään. Minun ei kuulu enää kertoa hänelle asioitani kuten ennen, niin se vain menee. Kertomalla annan hänelle vain turhaa valtaa tekemisiini ja siihen miltä minusta tuntuu - tavallaan hänelle aseenkin itseäni vastaan. On vaikeaa siirtää ykskaks se lähin ihminen sivuun, mutta.. Niinhän tämä ero menee ja sitä hän itse on halunnut. Tottakai hän päsmäröi kun siihen annetaan mahdollisuus ja varsinkin nyt kun on itselläkin ilmeisesti pahaolo syystä tai toisesta. Lapsesta nyt on toki pakkokin puhua, mutta sille nyt ei voi mitään.

Kaipa tämä tästä.

Lastakin ajattelin viime yönä ja tulin tulokseen, että vähän muutan taktiikkaa hänenkin kanssaan tietyissä tilanteissa. Ja sekin tuntui auttavan ainakin tänään. Kaikki sujui paremmin. Riski tilanteet on nyt löydetty ja niihin osaan reagoida taas paremmin.

Pikku hiljaa. Kaipa sitä kaikkeen löytyy ratkaisut kun vain koittaa aina parantaa.Virheitä voi ja saa tehdä, mutta niistä pitää myös oppia jotakin. Ainakin yritän. Kaipa se siitä kiinni on, siis selviytyminen, siitä että yrittää päästä eteenpäin. Ratkaista vaikeita tilanteita. Löytää ratkaisuja. Jos jokin lähestymistapa osoittautuu vääräksi sitä muutetaan. :)

Mutta..

Ulkona on ihan syksyinen ilma ja rakas ystäväkin tulee kylään! On aihetta iloonkin ja hyvään mieleen. Ja onhan niitä syitä muitakin! Pitää vain muistaa ne vaikka välillä pistäisi vastaankin tämä elo.