Tämä päivä on näyttänyt sen mikä on ollut vikana exän ja minun suhteessani suurimmin minun kannaltani ja varmaan kiertäen hänenkin kannaltaan. Ei tuohon varmaan tämän parempaa ratkaisua olisi ollutkaan.

Ollut raskas päivä. Voimattomuuteen ja äänettömään itkuunkin asti. Mutta kaiken käännän voitoksi ja voimaksi. Niin olen tehnyt ennenkin kun on ollut vaikeaa ja kaikesta on selvitty ja niin tästäkin. Nyt on vielä maailman paras syy siihen, joten ei huolta.

Ai, mikä se ongelma on? Se, ettei ex luota minun osaamiseeni ja järkeeni lainkaan. Aina hän osaa paremmin. Tämä toki suututtaa minua ja lopulta nyt sanoin suoraan, että osaan kyllä hoitaa asiani. Kiitos vaan ja aika voimallisestikin, tosin asiallisesti mutta niin napakasti kuin osaan. Tuo onkelma on jatkuvaa päsmäröintiä ja pätemistä miten HÄN asiat hoitaisi ja tekisi. Suhteeni menee aina tuohon. Ihmeelliseen valtataisteluun, enkä jaksa sitä. Annan kai liikaa periksi ja lopulta toinen pitää ihan idioottina. En osaa ns. pitää kokoajan jöötä siitä että ollaan tasapuolisia ja huomataan arvostaa jne. Ja se kostautuu. Jokaikinen kerta. Liian myöhään taas huomasin tilanteen. Ja hänen kannaltaan.. Ongelma on tietysti tuo minun suutahtamiseni mitä ei vissiin ymmärrä. En osaa hoitaa tilannetta paremmin kun ei se minun tapani puhua asioistakaan auta ja ole yhteinen tapa.

Muutenkin äitinäkin ollut sellainen päivä, että ollut suht epäonnistunut fiilis. Pienistä puroista kasvoi vähän epäonnistunut päivä, mutta kaikesta opitaan ja eteenpäin mennään. :)

Mutta silti.. *huokaus*

Nyt otan lapseni kaunaloon ja menen nukkumaan. Tuolla hän jo lähes nukkuu.