Päivä mennyt lapsen lukemisintoa tasatessa. Tavutettu on helpohkoja sanoja jotka hän sitten lukee. Kolmetavuiset menee jo aika hyvin, vaikka jotkut kirjaimet ja kirjainyhdistelmät tuntuu aiheuttavan vähän ongelmia. Turhautuminenkin on tällöin kovaa. On vaan niin kova into päällä että vaikka mitä keksisi tekemiseksi hetken päästä taas on tyrkyttämässä minulle kirjaa jota lukee tai vähintään paperia ja kynää, että kirjoita sanoja! Tuollainen hän on ollut aina kaiken kanssa. Ärsyttää ja suututtaa, mutta kun into on niiiiiiin kova! Sitä koittaa vaan rauhallisesti tasata lapsen tunnemyräkkää. Kieltämään en ole lähtenyt koska se hermostuttaa vaan enemmän. On parempi auttaa häntä varovasti ja kehua sitten kovasti kun selvittää esteen.

Hauskinta melkein tässä on, että samoihin aikoihin kun tavailu alkoi lapsi myös ilmoitti ykskaks, että en käytä enää vaippoja. Nyt on parisen viikkoa menty näin. Ei vaipan vaippaa. Ei vahingon vahinkoa (nyt varmasti sitten käy kun tästä mainitsen.. :D ) ja ihan itse hoitaa vessassakäynnit. Lapselta joka vielä yli pari viikkoa sitten pissasi surutta housuihinsa ja kakat teki myös sinne täysin välittämättä koko hommasta niin aika hyvin.. Että, turhaan tuostakin huolehti. Vitsit, että sitä onkin huolehtinut ihan tyhmistä asioista! Kaikki tulee aikanaan. (Ja jotkut asiat vähän liiankin aikaisin.. :D )

Että, uudet vanhemmat, älkää oikeasti murehtiko turhaan tuollaisia juttuja kovin aikaisessa vaiheessa. Lapset kehittyvät niin omaa tahtiaan ja se neuvolan tasapäistäminen ja käyrät kerro vielä välttämättä yhtään mitään muuta kuin, että lapsetkin ovat yksilöitä. :) Ja se toisen vanhemman syyllistäminen sitten on ihan vihoviimeisintä. Sitäkin saanut kestää exältä aikanaan. Kaikki oli minun vikaani jne. Ja pöh! Toiset äidit ja isätkin voivat olla välillä aika ahdistavia. Muttei siitäkään pidä välittää. Oikeasti. :

Vaikka helppohan se toki sanoa on..

TIEDÄN.

 

***

 

Puisto ja touhupäivä tänään muutenkin. Pääsin sinä aikana vähän shoppailemaankin joulujuttuja. Muuten se olisikin hankalaa. Muutenkin ihan jeesh päivä, vaikka menikin hermot sitten illalla tietenkin ja koviten vuosiin. Inhoan epäreiluutta ja sellaista soheltamista minun ja muiden ihmisen välissä valit sotkien. Ja kirpaisee tietenkin sekin, että ei pääse tapahtumaan jota on odottanut kovasti viikkokaupalla. :(

Minä en ymmärrä miksi äitini pitää olla tuollainen ja miksi ihmeessä aina kuitenkin jonkun ajan kuluttua luotan sen ihmisen lupauksiin ja sanomisiin? Tyhmä mikä tyhmä ja juuri kun piti taas olla varuillaan ihmisten kanssa jne. Joopa joo. Nyt on sitten sotkenut pahasti välit sisaruksiini ja ties kehen ja reissukin pilattu totaalisesti, että se siitä. No, eipä ole hoitajaakaan lapselle. Ja kun koitat selvittää asiaa niin valehdellaan silmiin katsoen miten olen hänelle sanonut että en ole lähdössäkään. Piikitellään ja laitetaan sellaisia sanoja suuhuni joita en koskaan ole sanonut, enkä ole todellakaan sanomassakaan tai kuvaillusti käyttäytymässäkään tai käyttäytynyt itseasiassa ikinä. Todellakaan. Ottaa hermoon niin, että.. Jaa a. En tiedä.

Minkä ihmeen takia kaikki aina pettää tavalla tai toisella? Ja miksi minä aina jaksan välittää siitä? Ja kuitenkin jaksan uskoa hyvää mokomista kutaleista? Nytkin ei kauaa mennyt kun tapasin itseni puolustamassa äitiäni kun tapahtunutta mietin. *huokaus*

Ja tietenkin välit on taas pskana ja minun pitää pyytää anteeksi ja nöyrtyä jos haluan väleissä olla.

Aaargh!