Todella tuskainen olo ollut vuorokauden ajan ja tänään sitten tajusin oletettavan syynkin. Joskus sitä vaan aistii asioita vaikkei mitään kerrottaisikaan.

Tuntuu pahalta, vaikka hyvää toivonkin hänelle aina.

Sitä vaan..

Ei ole niin hyvä ihminen kuin toivoisi olevansa.

Mutta, ainakin sai tietyn selvyyden sitten viimein kun en pienemmästä uskonut. Vanhan kuolema ja uuden alku. Poden niin kauan kun vielä tarvitsee ja jatkan jollakin tavalla eteenpäin. Tuskaisaa se ehkä tulee olemaan kun ei ne tunteet tunnu kuolevan vaikka yksipuolisia ovatkin. Saavat kuitenkin nyt sulkeutua johonkin salaiseen sopukkaan minussa koska eivät ole toivottuja ja aiheuttavat itsellenikin vain negatiivisia asioita.

Ehkä sitä kaipasikin tätä jotta pääsee eteenpäin.

Mahdollisesti.