Karmea päänsärky. Ollut koko päivän. Tehnyt mieli vain olla pimeässä aivan hiljaisessa huoneessa, mutta eihän se lapsen kanssa oikein käy päinsä. Sillä tavalla itseensä käpertyä. Hyvä ja huono asia, tavallaan. Sillä tavalla siis jos yleisestikin ajattelee. Mutta, kyllä tämä tästä kunhan lepäämään pääsee. Jos vain uni tulee. Ollut vähän kortilla viimeaikoina.

Myrsky on myllännyt sielä ja tuolla. Lapsuudenkodin pihakin on kuulemma uudessa muodossaan. Isoimmat kuuset kaatuneena juuret taivasta kohden sojottaen. Vuosikymmeniä vanhat omenapuut täysin pilkkeinä. Ei sentään vanhasta lahosta saunarakennuksesta katto lähtenyt matkoihinsa, ei olisi yllättänyt jos olisi. Sähkötkin sielä ovat olleet poikki nyt parisen päivää. Omassakin kodissa vähän ovat katkeilleet muttei pahasti. Onneksi.

Vähän vieraammat on nyt vasta havahtuneet eroomme. Jotenkaan sitä ei jaksaisi tuota kuviota uudellaan ja uudelleen. Kysellään ja sitä rataa. Muutama vieraampi tuttava pyytänyt treffeillekin. En oikein näe mitään mieltä lähteä, joten sitä on nyt sitten saanut pari tuttavaa loukkaantumaan. Kun.. Sitä ei enää näe mitään järkeä siinä että päästä ketään lähelle itseään. Ja taas muuten vaan meneminen kiinnostaa yhtä paljon kuin.. öh.. no, joku hyvin epäkiinnostava asia. :) Se on sellainen perisynti.. Joko täysillä tai ei ollenkaan. Ja reilumpaa niin, veikkaisin. Luultavasti menisi vain siihen, että pyörittelisin toista kuin pelinappulaa kun on ihan tunteettomassa tilassa. Jotenkin.