Keväinen tuuli tuiversi hiuksiani ja tunsin itseni oudon vapaaksi kävellessäni aamukahville vietyäni lapsen puistoilemaan. Saavuin lempparikahvilaani, tilasin kahvini ja huomasin iltapäivälehtienkin olevan vielä vapaina eli nappasin siitä yhden tutkittavaksi. Kahvila oli vielä yhdeksänaikoihin suht rauhallinen tänä aamuna muutenkin ja vietin siis mukavan kiireettömän ja rauhallisen aamuhetken lueskellen ja hörppäillen latteani. Pientä ylellisyyttä arkeen. :)

Jatkaessani matkaa jyrkkää mäkeä alas kaupunkimme keskustaan tuuli irroitti hiukseni ponnarilta ja ne levisivät jokasuuntaan ja lopulta valtaosa lätsähti naamalleni. Jee. :D Lopulta sain poiketa pitkät hiukset sekaisin niitä naamalta huitoen lähimpään kauppaan ostamaan jotain millä karkulaiset kiinnittäisi siististi. Mahdoin olla hieno näky kassajonossa..

Josta poistuessani toki törmäsin existäni ihka ensimmäiseen. Siis kirjaimellisesti törmäsin. Onnistuin vielä häntä potkaisemaankin jonnekin polvilumpion seudulle. En edes ymmärrä miten! No.. Minä toki mumisin vaivaantuneet anteeksipyynnöt ja edelleen hiuksiini naamioituneena jatkoin matkaa lähimpään vessaan jossa suorin hiukset jotenkuten ja ... NAUROIN vedet silmistä valuen.

Kaikkea sitä.