Ex oli avulias ja auttoi kopiokoneen tehtyä täydellisen tenän. En tiedä motiivejaan, mutta olen kiitollinen avusta. En oikein handlaa tuollaisia asioita kauheasti jos tulee vähänkin kinkkisempi juttu vastaan. Tosin ei se hänellekään helppoa ollut siinä määrin, että piti hankkia uusi. Hommasi vielä tutun kautta tosi edullisesti monipuolisen laitteen ja ihan uutena vielä. On kivampi noita virallisia papereita, harrastejuttuja yms tulostella kotona kun käydä jossain julkisissa paikoissa availemassa henk. koht. sivustoja ja tiedostoja. Ja kun tuota muutenkin tarvitsee arjessa aika paljon.  Tuossa tulostin, kopion ja skannasin rästiin jääneet jutut ja hyvin laite toimi. Joku asia sentään helpottaa tätä arkea. Jostain pitäisi imuri vielä bongata kun lainaimuria ei kai voi ikuisesti pitää. Vaikkei kuulemma kiire olekaan.

Muuten ei tänne ihmeitä kuulukaan. Vettä satelee ja huomiseksi pitäisi oikein myrskykin ilmaantua. Sitä odotellessa. Lapsi on ihan intona kun sataa oikein kovaa ja salamoista tykkää myös. :D Iloitsi jo huomisesta virastokierroksesta vaikka ne kuulemma tylsiä ovatkin. Ihan siis siksi odottaa kun pitäisi huomenna sataa kovaa. Jee. Jostain syystä äiti ei ole ihan yhtä innostunut.. ;)

Löysin netistä yhdistä pisteet tehtäviä ja niitäkin tuossa tulostelin huomista asioidenhoitokierrosta varten. On muuten hyvä vinkki! Tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin ne tehtäväkirjat jotka ainakin oma tekee innolla hetkessä. Meillä tuo kulutus tosin on todella suurta ja ainakin tälläisissä tilanteissa nuo tehtävät ovat paikallaan. Jaksaa lapsi odottaa paremmin ja kestää sen aikuisten tylsän plätinänkin tai, ei sitä edes kuule kun keskittyy numeroihinsa ja labyrintteihinsa. :)

Sukunimi-hakemus kuulemma pääsi ensimmäisestä vaiheesta jo läpi. Jännittää miten tuon ihanan nimen käy. Olisi kyllä ihana juttu onnistuessaan. Ahdistaa aina vain enemmän tämä isäpuolen nimi (väkivaltainen, sovinistinen hullu ja ihan oikeasti), eikä mikään olemassa oleva mahdollinen nimi tuntunut syystä tai toisesta sopivalta. Kaikissa omat taakkaansa. Jotenkin tässä tilanteessa nuo tunteet oikein kasvoivat, että haluan tehdä NYT viimeistään asialle jotain. Kai se vain on sitäpaitsi jäänyt siksi, että ajatteli menevänsä naimisiin joskus kuitenkin ja samalla sitten kätevästi tietysti vaihtavansa sen nimenkin kun ei olemassa olevat tuntuneet kivoilta vaihtoehdoilta ja uuden nimen ottaminen tuntui niin jotenkin liialliselta..

Eihän siitä ole kuin 10 kuukautta kun pitikin mennä naimisiin.. Ja aiemminkin siitä oli puhetta, samoin kuin edellisissäkin suhteissa. Aina mies kosi, suunniteltiin yms. Viimeisellä kerralla päästiin ihan sinne kuulutusten ottoon asti ja sitten mies panikoi paria päivää ennen nimipäivänäni.. Jokin minussa silloin särkyi. Sitä on aina ollut noiden suhteen aina niin kovin hupsun romanttinen vaikkei naimisiinmeno ole koskaan siis mikään pakollinen asia. Jotenkin tuntuu, että se kaikki pilattiin lopullisesti kun tehtiin asiasta sellaista köydenvetoa. Ei sitä mikään pakko ole naimisiin mennä. Jos sitten enää kumppania löytyykään. Ja sisältyy asiaan muutakin. Mutta, kai se noin tiivistettynä on vain sitä että on kaikkineen aika vereslihalla noiden asioiden suhteen monestakin syystä. Eikä asiaa helpota tietty tieto jonka luulen omaavani tulevaisuudesta noin tunnepuolella olen tiennyt sen vuosikausia. Turha tutkainta vastaan on potkia. Siitä seuraa kuin.. PAHAA.

Mutta.. Niin, Se nimi. Kumpa saisin sen. :)