Hevisaurukselta ilmestyi levy ja koska olin sen lapselleni aiemmin luvannut kävin kyseisen levyn hankkimassa lapsen ollessa päiväkodissa aamusella. Voi kuinka hän ilahtui! Niin harvoin pyytää mitään, että sorruin. Mukavaa musiikkia tuo, sitä jaksaa aikuinenkin kuunnella. Lapsi imeytyi täysin levyssä olleeseen tarinaan mukaan. Ja tietenkin musiikista piti kovasti. Nukkumaan mennessä ilmoitti, että nyt menen nukkumaan ja näen unta Louhikäärmeestä ja Herra Hevisauruksesta!

Itse sitä on lapsen nukahtamisesta asti pälättänyt puhelimessa siskonsa kanssa ja on taas paljon parempi mieli monenkin asian suhteen. Kai sitä vaan on vähän liian yksin nykyisin. Aikuisten seuraa ei kovasti tällä haavaa ole. Se on mennyt siihen kun on tuntunut, että saa tyrkyttää seuraansa kokoajan ilman vastakaikua. Ei sellaista jaksa, mutta ehkäpä se sitten vaan on sitäkin, että muilla on sitä elämää ja juttuja itseä enemmän. Se ei ole kovin mahdoton ajatus.. :)

Nyt nukkumaan.

Öit.