Pieni poikani ilmoitti tänään minulle, että hänestä tulee isona äiti.  :D

Muutenkin lähes parempi päivä, vaikka suruttaakin toisinaan. Käytännönasioita olen pyöritellyt päässäni koko päivän. Mitä pitää hankkia. Miten hoitaa kaupassakäynnit autottomana yms. Tulevan syksyn ja talven vaatetustakin olen ajatellut valmiiksi kun kävin tuossa lapsen vaatevarastoa lävitse eilen tosiaan. Välikausihaalari menee, mutta toppahaalari ei. Kerroksista puhumattakaan. Pipokin näytti lähinnä huvittavalta. Muutenkin tuntui ettei vaatekaapin hyllylle paljoa mitään jäänyt. 

Päivän huvipläjäys oli tuon alussa mainitun lisäksi se kun lapsi löysi sukkakoristaan vauvasukan ja mietti, että nenänkö lämmitin tämä on. Sepä se. :D

Erästä pitkäaikaista ystävää kova ikävä. Kuten paria muutakin pitempiaikaista ystävää. Kaikki kuitenkin asuu jossain muualla ja kaikilla on omat puuhansa ja sitoutumuksensa jne. Eikä tänne toki voisi nyt ketään kutsuakaan. Mutta ehkä sitten jatkossa paremmin kuin pitkiin aikoihin? Ajatus jotenkin helpottaa. Kuten ajatus siitäkin ,että omaa aikaa tulee sitten kuitenkin ruhtinaallisesti enemmän kuin sitä on ollut tässä reiluun 4 vuoteen. Mahdollisuus tehdä edes joskus omia juttuja ja olla itsekseenkin. Päättää itse asioista rauhassa. Ehkä niitä ystäviäkin sitten näkee edes joskus.

Mahdollisesti. :)