Mies menoissaan, joita tuntuu nykyisin olevan joka viikonlopulle. Eipä sinällään, että se aiheuttaisi muuta kuin hetkellistä surua ja sekin lähinnä lapsen kautta. Lapsihan siitä eniten kärsii. Toisaalta vakuutteli, että nyt rauhoittuisi. Ja hyvä näin jos niin on.

Oltiin illalla taas lenkillä ja lapsi alkoi juttelemaan tapansa mukaan päiväntapahtumista. Kertoili kuinka oli puistossa leikkinyt tiettyjen kavereiden kanssa. On kyllä kiva mieli siitä, että on kavereita löytänyt. Niitä on kaivannutkin jo vähän aikaa. Oli hyvä päätös aloittaa valvotussa puistossa käyminen päivittäin. Saa vähän harjoitella hoidossaoloa ennen syksyä ja tosiaan niitä kavereita. Itsellekin on tosiaan helpotus ollut kun on itselle sen tunnin-puolentoista saanut. Onhan se lapsen seura ihanaa, mutta liika on aina liikaa. Meille kummallekin. :)

Kivaa lenkkiseuraa jo tuollainen kolme vuotiaskin. Juokseekin isomman osan matkaa, niin saapi itsekin vähän hölkätä siinä sitten. Vähän tukee tätä laihdutusprojektia.. -30 kiloa on nyt historiaa. Takunnut on nyt jonkun aikaa tuon painon kanssa. Lihasten kasvu varmasti vaikuttaa ja varmaan sekin, ettei painoa ole liikaa enää niin kauheasti kuitenkaan. Aluksihan paino tuntui tippuvan tosi helposti ihan vain perusruokavalion muutoksella ja nyt kun käy salilla lihaksia treenaten niin sekin tietysti vaikuttaa. Tosin timmimmiksihän sitä tulee. Paino ei ole liikahtanut nyt vähään aikaan, mutta vaatekoko on pienentynyt silti. On kyllä tosi kiva nähdä tulokset! Vielä oli siinä reilut 10 tiputettavaksi. *huoh*

Eipä tänne sitten oikeastaan muuta. Epämääräistä surullisuutta ilmassa, muttei mitään kovin vakavaa. :)