Eipä sieltä puhelimen myyntipaikasta saanut edes pahoittelua. Luuri uudestaan korjauksessa ja katsotaan miten käy. Varaluurin sain, sellaisen alle kympin arvoisen sen reilun satasen arvoisen tilalle.. Päätin tuossa, että ostan jostain muualta vastaavanlaisen itselleni varaluuriksi niin ei tarvitse olla sitten enää puhelinta ilman jos jotain käy. Tressasin kauheasti kun ei ollut toimivaa puhelinta pyhänä. Sillä kun ei olisi saanut yhteyttä edes terveyskeskukseen kunnolla jos jotain olisi sattunut.

Mutta, en nyt tiedä. Ei se puhelin juttu enää niin harmita. Onneksi vain sellaista maallista roipetta tuollaiset. Toki minä silti tulen vaatimaan, että asia hoidetaan kunnolla. Ja mietin tuossa että jos menee kaupan purkuun asti, niin luovun älypuhelimistä kun eivät tunnu kestävän. Ei minulla ole tälläiseen pelleilyyn varaa, eikä oikein mielenkiintoakaan kuluttaa moiseen energiaa ja aikaa.

Päivä meni muuten ihan mukavasti. Biologinen isä vähän auttoi, että pääsin puhelinasioita hoitamaan ja oli sitten kahvillakin. Vähän jo paremmin juttu luistaa ja se on ihan mukavaa. Vähän hassua se kyllä on, että isäni on noin kovin rauhallista sorttia. Pakko kyllä myöntää, että samanlaisia piirteitä on aika paljon noin muuten. Olisi kyllä varmaan ollut helpompaa muksuna jos olisi saanut tuntea sen oman isän. Parempi kuitenkin saada tutustua edes näin ehkä vähän myöhään sinänsä kuin että ei olisi koskaan saanut tutustua. Tai ehkä edes saada koskaan kuulla koko jutusta.. Niinkin olisi saattanut käydä. Siitäkin olen iloinen, että poikanen saa tutustua isoisäänsä. Tulevatkin toimeen oikein hyvin.

Elämä on joskus vähän kummallista. Tai joskus vähän ehkä enemmänkin kun vain vähän.. :D

Ikkunoistamme näkyvä suuri puu on taikonut jostain itselleen pienenpieniä lehtiä. Aika söpöä sinänsä. Sieltä se kesä tulee pikku hiljaa. Ensiviikolla pitäisi tulla lämpimämpääkin jo sitten. :)