Kesäkuu..

Kai sitä pitäisi olla iloinen kesästä. Kai. Sitä ikävöi exän suvun mökeille aikapaljonkin. Enemmän kuin viimeistenkin möläytystenkin jälkeen itse ihmistä ( :D ). Toinen suru on se, että kotitalo on nyt sitten myyty. Ahdistavaltahan se talo välillä tuntui, sinne liittyy niin paljon raskaita muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta silti olihan sillä puolensa. Luonto oli aika lähellä ja oli vanha omakotitalo. Ei nämä kerrostaloloukut oikein sovi meikäläiselle ja nykyisin sitä kaipaisi kaupungistakin pois. Sitä vaan ei oikein luota siihen että pärjäisi kahdestaan muualla. Kaupungissa asumisessa on puolensa. Tietysti. Viihtyvyys vaan on varsinkin kesäisin aika kaukana. Onneksi  isot puistot ovat lähellä ja uimaan yms on helppo liikkua. Sitä vaan kaipaisi jo sitä OMAA kotia. En vaan tule vissiinkään koskaan sellaista unelmakotia unelmaympäristöstä saamaan. Minkäs sille sitten voi.

Katselin tänään lapsen päiväunia nukkuessa jotain sinkkuohjelmaa jossa sanottiin, että pitää itse muuntautua sellaiseksi jollainen haluaa olla ja jollaisia miehiä haluaa. Hmn. Miten tuo sitten tehdään? En minä osaa olla kuin minä ja vielä vähemmän uskon siihen, että mikään tuollainen pakollinen pakotettu muutos toimisi pidemmän päälle. Vähän tullut lisäksi sellainen mielikuva, että ne miehet joihin ihastun kaipaavat sellaisia ominaisuuksia naiseltaan joita minussa ei vain ole. Paha nyhjäistä tyhjästä. :D ..Että, se siitä ja silleen. En tosiaan jaksanut sitä ohjelmaa kovin kauaa katsella. Keskityin mielummin ostamaani pokkariin. Ja joo, sekin oli vain jotain vähäjärkistä hömppää. Että enpä pääse älyllä ja kehittävillä ajanvietteillä loistamaan. ;)

Lapsi ollut kipeä, joten sitä on oltu kotona nyt sitten muutama päivä. Lapsen hoidon lisäksi sitä on koittanut käyttää aikaa kodin järjestelyyn, pakkaseen leipomiseen yms mikä nyt jää vähän vähemmälle perusarjessa helposti. Leivoin leipää ja sämpylää pakkaseen. On kivaa vaihtelua halppis ostoleivän kanssa. Ja tykkään leipomisesta. Se on sellaista kivaa aivolepoa. Ja saa mukavasti jotain aikaiseksikin. Heti pakastettuna ovat ihan maukkaitakin sulattaessa ja riittävät aika pitkäksi aikaa. Ja sitten olen vain töllännyt telkkaa lapsen nukkuessa tai tosiaan lueskellut. Hereillä ollessaan on sitten rakennettu junaratoja, legoista vaikka mitä, leikitty autoilla, luettu kirjoja jne. Illasta kävimme kaupassa ja se sitten meni tietenkin niin penkin alle vain kuin voi. *huokaus* Mutta, eiköhän se siitä taas ensikerralla.. Toivottavasti. :D

Ja, eiköhän niin.