Tänään on ollut parempi päivä. Jotenkin taas tuntuu, että sitä oppii jotenkin handlaamaan nuo vaikeat hetken lapsenkin kanssa. Oppii missä mennään. Lukemaan häntä. Ja kun minä opin ja puran hänelle huomioitani hänen ymmärtämällään tavalla ja tuen, niin hänkin rauhoittuu. Sitä oppii välttämään ne omatkin virheet. Keksii uusia tapoja jne. Ja lapsi oppii tunteista ja niiden hallinnasta paljon samalla. Ilmeisestikin. Mll:n sivut ovat kyllä erittäin hyvä apu. Suosittelen plaraamaan vanhempain nettiä läpi! Itse löysin sieltä paljonkin työkaluja ja uusia huomioita.

Lapsen kasvatus on kyllä jännä juttu. En oikein aina tiedä kumpi sitä loppujen lopuksi kasvattaakaan kumpaa? Ei se taida useinkaan ihan yksisuuntaistakaan olla.. ;)

Exän näin tänään. Alkoi vihjailemaan jotain, että pitänee sitten kummankin valmistautua näihin uusiin kumppaneihin jne. Selitteli jotain tullutta tekstiviestiään jota en itse edes huomioinut mitenkään (mitä ne minulle kuuluu? En ole moisia tivannut suhteessakaan ollessa).. Vähän sellainen fiilis, että joku on kierroksissa tosiaan kun piti moista aihetta vetää esiin tuolla tavalla. Kun kysyin sitten suoraan aiheesta, niin vältteli. Joo o.

En kyllä kauheasti välittäisi tietää. Ei ne minulle enää kuulu, tiedän. Ei se silti kivalta tunnu. Jotenkin vielä poikamme siinä kuviossa mukana tuntuu erityisen pahalta. En tiedä. Turha moisia on miettiä. Eikä noille mitään voi. Elämä menee eteenpäin jne.. Niinhän se on. Kuitenkin sitä toivoo, ettei nyt ainakaan ihan heti poikaamme vedetä noihin kuvioihin mukaan ellei ole sitten varma että se suhde pysyvämpi on. Poika on jo nyt aika hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta..

*huokaus*