Tänään..

Oli kerhopäivä. Oli asioiden hoitopäivä. Oli laskujen maksupäivä jne. Tavallinen päivä puuhineen ja touhuineen. Huomenna lapsi isälleen ja sitten en tiedäkään mitä tekisi. Jotenkin sitä tuntuu aika pysähtyvän siihen kun lapsen antaa isilleen. Olen kuin hukkunut palapelin palanen ilman oikeaa paikkaani. Kyllähän sitä keksimällä jotain aina keksii, mutta..

Noh.

Olen tänään miettinyt rakkautta laajemminkin. Ja kokenut aikamoista turhautumista tajutessani taas muutamia asioita aika viiltävän realistisesti. Ihmetellyt sitä miksei tietystä kaipuusta pääse eroon sitten millään.

Rehellisyys itselleenkään ei ole aina ihan helppoa. Tai ainakaan mukavaa.