Syksy, syksy..

Täällä,
mutta et muuttanut mitään.

Odotinko muuta?
En tiedä..

Ainakin vähän?
Ehkä..
Mahdollisesti?
Ehkä..


Mutta mitä sitä tänäänkin sai?

Vääntää exän kanssa asiasta, josta tuli itselle lähinnä se olo ettei ymmärretä oikeasti elämäni realiteetteja. Kun ei vaan ole mitään tahoa mistä repiä rahaa. Ei se auta, että osan saa takaisin jos ei ole mistä maksaa alunperinkään. Ei se auta, että joku palvelu on fiksu ja kiva jos siihen vaan EI OLE rahaa tai vähintään sen palvelun maksaminen ei kannata jos ei sitä ole varaa myös hyödyntää. No, minä sain ahneen ja tyhmän leiman. Ex auttaa asiassa koska se liittyy lapseen ja toki hienoa, niin. Silti, jotenkin.. Ottaa päähän armottomasti kun ei ymmärretä.

Ehkä sitten olen hassu. Mitä sillä kai sitten väliä jos kerran kuitenkin toinen tukee asiassa? En minä tiedä.. Periaate? Ehkä. Kai sitä haluaisi, että myönnettäisiin kerrankin, että kyllä. Kyllä, olet aivan oikeassa. Eikä puhuttaisi kuin idiootille neuvoen ja toistellen samaa mantraa joka ei auta mitään ja lopulta huokaistaan ja ollaan marttyyrina pelastamassa tilanne kun minä olen tyhmä ja ahne enkä ymmärrä.

Uuaargh!

Kun.. Jos rahat on vähissä ne on sitä. Ei sitä rahaa taiota mystisesti mistään lisää. Ei meillä mitään hätää ole, mutta tarkka pitää olla ja miettiä menoja.

Ehkä sitä pitää vaan hyväksyä se, ettei meillä vaan ajatukset kohtaa. Kyllähän se tiedossa jo on. Onneksi sentään ajattelee lapsen parasta. Hienoahan se on, että auttaa tuossa asiassa tarpeen mukaan. Ehkei sitä pidä vaan itse vaatia liikoja.

Joskus vaan.. Menee hermot. Hyväähän minäkin pojalle tarkoitan. Ja teen parhaani.