Vähän aikaa sitten koitin kieltää erästä ystävääni rajoittamasta tunteitaan, estämästä niitä. Puhuin rakkauden puolesta. Nyt.. Tuntuu, että teen itse samaa itselleni. Työnnän ihmisiä pois, tietoisesti. Sisimmästäni. Katkottuani aiemmin sangen hyvin  pois vihan, katkeruuden, epätoivon törmäsin siihen että tuntuu rakkauskin lähinnä aiheuttavan vain tuskaa. En tiedä.. Välillä tuntuu, että yöllä näkemäni uni syvästä kylmästä sisäisestä rauhassa houkuttaisi oikeastikin. Ja oikeastaan ymmärrän ystävääni sangen hyvin siinä jos moista tilaa tavoittelee. Ainakin jollain tavalla tavoittelee.

En tiedä..

Tänään on hautajaismeininkejä. Pitäisi valmistautua, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jotenkin kyseisen ihmisen elämäntarina (johon omanikin kietoutuu aika tiukasti, vaikka en kyseistä ihmistä koskaan saanutkaan tuntea) varmaan laukaisi nämä ajatukset, tai ainakin tuki niitä sangen voimakkaasti. Tiedä sitten seuraako tästä ajatuskaaresta mitään pysyvämpää, mutta sen näkee.

Niin ja..

Tuntuu melko pöljältä kun blogiini on iskeytynyt joku intialainen hääpaikkojen mainostaja.Joku sangen osuva merkki kohtalon tylystä huumorista, vai? ;)