Eipä sille murehtimiselle tainnut olla syytä eilen ja hyvä niin. Eipä niitä ystäviä ole näiden vuosien aikana montaa mukana kulkenut. Matkan varrelle jäänyt aika moni. Ne jäljelle jääneet on sitten sitäkin tärkeämpiä vaikkei aina kauheasti ennättäisi yhteyksiä pitämäänkään. Mukana mielessä kuitenkin kulkevat - aina. Pitäisi kai enemmän löytää sitä aikaa yhteydenpitoon. Pitäisi ja pitäisi. Niinhän sitä on monen muunkin asian kanssa.. *huokaus* Sitä vain on nykyään sellainen oma arkinen kiireensä päällä kokoajan. Aina on jotain tekemistä. Kun sitten vihdoin soittelee jollekin niin jotenkin ne keskustelunaiheet on taas vähän hakusessa kun ei arkeen oikein kuulu muuta kuin tuo lapsi, kotihommat jne. Loihdi siinä sitten kiinnostavaa keskusteltavaa ykskaks..

Jotenkin alakuloinen fiilis ollut tänään, vaikka toisaalta paljon iloista puuhaa onkin ollut. Mieli kuitenkin vähän syksyisemmän oloinen taas. Ehkä se on vähän sitäkin, että on paljon mielessä asioita. Kaikenlaista sälää jota pyörittelee, turhaan - tietenkin. Kunhan vaan pyörittelee kun muutakaan ei voi. Ja muutenkin, onhan niitä arkisia ongelmiakin aika paljon, vaikkei niitä ajatella haluaisikaan. Saati tännekään kirjoittaa. Ehkä ne vaikka katoaisivat jos niitä ei ajattele, ääneen sano tai kirjoitakaan mihinkään? Tuskin. :D