Olo taas sellainen kun se nyt yleensä on. Oma itseni ilman mitään ärsytyksiä. :)

Olen miettinyt lapsen talvihaalarin hankintaa. Ovat niin kalliita tässä taloustilanteessa, että pakko vähän fundeerata. Reimat ei enää inspaa. Välikausihaalari oli huono, ei ollenkaan pitänyt lupauksiaan ja hinnat ovat taas nousseet niilläkin. Aina järjetöntä rahastusta tuumaan minä ja vertaan muiden merkkien laatua Reimaan alusta asti. En halua ostaa huonoa, mutta pakko jostakin on säästää. Sille ei nyt voi mitään. Eikä se säästäminen koskaan väärin ole, kasvatukseni mukaan ainakaan kunhan ei huonoa osta. :)

Mitäs muuta?

Päivän keskeisimmät aiheet ovat varmaankin ollut monsteriautot ja jalkapallo. Monsteriautoja pääsee poika isinsä kanssa katsomaan muutamien viikkojen kuluttua ja niistä on siis puhuttu ja leikittykin aiheeseen sopivasti autoilla. :D Ja jalkapalloa pelattiin läheisen koulun kentällä koska löydettiin sieltä sinne unohtunut pallo. Pojalla oli hauskaa kun äiti ei oikein ole tuossa vahvimmillaan, mutta no.. Pääasia, että on hauskaa. :) Kävimme myös kiipeilemässä päivällä läheisessä metsikössä olevalla kivalla kalliolla. Pojasta kovin kivaa. Parissa eri leikkipuistossakin kävimme tässä lähistöllä.

Oli myös siivouspäivä. Lapsonen jopa auttoi tai teki osansa kuten hänelle sanoin ja kehuin toki. ;) Pyrin pitämään kotihommissa halunsa mukaan mukana sillä tavalla itsestään selvästi häntä. Ruuanlaitosta hän onkin kiinnostunut kovasti, mutta tuo siivoaminen.. Se on vähän sellainen ongelma innostaa edes jälkensä siivoamaan. Mutta palvelijaksi en ryhdy. Siitä ei tule mitään. Osaa olla nätimminkin sotkemisen suhteen kun tajuaa siitä aiheutuvan työn määrän kun tekee myös itse.

Kiukkukohtauksiakin oli muutama. Mutta meni sitten ohi nekin aikanaan. Hänellä ilmaantunut sellaista minun tönimistä, huitomista ja käskyttämistä joita en siedä. Mutta on ne tilanteet sitten saatu aina sovittua ja selvitettyä sen enemmäisen suuttumisensa jälkeen. Jotenkin itselle ottaa tuo välillä aika koville, ei ole helppoa laittaa rajoja mutta pakko se on tehdä. Lapsenkin parhaaksi. Mutta.. Pyrin siihen että aina on kivojakin hetkiä ja kaikki ei ole aina sellaista liian tiukkaa. Kun ei kaikki asiat ole sellaisia. Sellainen tasapaino pitäisi löytää. Käsittääkseni.

Mutta on se antoisaakin hänen kanssaan oleminen. Kovin antoisaa. Tottakai. Ja olen kai toivoton nössö mutta pyrin sen hänelle näyttämäänkin joka päivä ja sanomaankin sen että häntä rakastan. Voi poikaparkaa. :D Tosin ei hän taida siitä ainakaan vielä traumoja kehittää koska jos uhkaan häntä pusulla jos hän tekee jotakin niin hän tekee sen ja nauraa kun pusuta ja halaan ja hetken päästä tekee taas. Odottaa oikein vekkuli ilme naamallaan.

Olen tuossa koittanut iseänikin miettiä. Tulevia vapaita viikonloppuja ja semmoisia, mutta jotenkin nyt ovat kuukausia kyllä niin tynkiä nuo sisältäen vain vuorokauden ja viikolla muutaman tunnin että ainakin pitemmät reissut ovat aika haastavia. Harmi sinänsä. Jotenkaan ei tekisi mieli olla täällä kotona ja varsinkaan yksin. Mutta.. Kaipa kaikkeen tottuu. Aikanaan.

Ja on tuo rahatilannekin aika rajoittava nyt. Tulee sitä toimeen kun on tarkkana, mutta ei siihen oikein ylimääräisiä reissuja yhytetä mukaan. Harmi kyllä.