Niitä päiviä kun olo on surkeimmista surkein. Lääkkeet oksettaa ja huimaa (kohtutulehdus ja pirun sitkeä sellainen). Katsoin tänään aamulla itseäni pelistä vähän tarkemmin ja kokemus oli aika karmea. Olen aivan turvoksissa, harmaa ja silmänympärykset mustat kuin pandalla. Hyvin kaunista ja seksikästä ja mitä ikinä. *huokaus* No.. Onneksi ei ole väliä. Kukapa minut täällä näkisi? Ja huomenna kun pitää lähteä taas vaappumaan ihmisten ilmoille on ihan se ja sama. Onneksi. :)

Varmaan selittää kohtuullisen surullisen fiiliksenkin tämä fyysinenkin olotila ainakin jonkin verran mitä tässä nyt on ollut. Uskoisin. Ruokahalukin ollut niin maassa, että ensin lauhduin mahdottomasti kun ruoka ei vaan maittanut. Sitten aloin syömään edes sitä mikä sitten maistui ja nyt on sitten varmaan kiloja tullut sen takia. Plääh. Vaikka varmaan turvotusta suurinosa on.

Onpas tähdellisiä suruja taas. :D

Eiköhän se siitä. Lääkkeet ja kaikki. Muuttokin tuntuu edistyvän. Isännöitsijästä tosin ei ole kuulunut tänään mitään. Olen nyt siihen valmistautunut, että täytynee sotia noiden isompien asioiden kanssa jos ei muu auta. Harmi kun menee tuollaiseksi, mutta minkäs sille sitten voinee.

Eipä kai mitään.