Makuuhuoneen ikkunastani näkyy iso puu. Puu on jännästi valaistu, koska puun vieressä juuri ja juuri ikkunastani katsottaessa näkymättömissä on katulamppu. Näin pimeällä ikkuna näyttää joltain eteeriseltä taululta lähes joka ilta. Varsinkin jos on hiemankaan sumua, kuten nyt. Tykkään. :) Muutenhan ikkunoista ei katsomista olekaan. On asfalttista parkkialuetta, liikeitä ja sen sellaista. Teitä ja ohi kiitäviä autoja. Ambulansseja menee ohi jokaikinen yö ja usein useampiakin. Päivällä niitä ei niin huomaakaan, enää. Ollaan keskellä menoa ja vilkettä. Elämää. :)

Tänään oli touhukas päivä. Osittain siksi, että oli monenlaista ja osittain siksi, että sitä ei muistanut ihan ajoissa kaikkea ja sitten tuli hoppu. Kaikkialle kuitenkin ehdittiin ja niin pois päin. Hyvä niin. Sunnuntaisin aukiolevassa leikkipaikassa ei tosin näkynyt lapsen tuttuja kavereita ja se aiheutti aikalailla surua kunnes tajusi pyytää jotakuta toista leikkimään. Sitten oli taas kaikki hyvin. Tai siis.. Aina siihen asti kunnes piti lähteä kotiin. Byäääh! Mutta.. Siitäkin selvittiin. Kuten aina.

Illalla minulle tuli kauhea himo. Siis aivan MIELETÖN. Oli pakka saada ruissipsejä ja kahta lempidippiäni. Ja tietenkin kaupat olivat menneet jo kiinni. Mutta ei hätää. Muistin, että lähellä on kauppa auki 23h vuorokaudessa joten sinne siis sukkana ja herkut talteen ja kotiin. :D Tiedä sitten oliko tuo hyvä vai huono asia. Vanhassa paikassa olisi ollut pakko kärvistellä koska kauppaan ei vaan olisi päässyt... ;) No, olisi se himon kohde voinut olla epäterveellisempikin. :D

Tai noin muuten enemmän ongelmia aiheuttava jatkossa..