Kiukkuinen olo.

Olin katsomassa tänään hyvällä paikalla olevaa kohtuuhintaista asuntoa. Sen olisi saanutkin, mutta.. Kun se oli LÄÄVÄ. Selvä huijausyritys sen vuokrafirman puolelta koko juttu. Juoksen ympäri kaupunkia kiireellä. Olen kertonut tilanteeni sinne ja sitten menen katsomaan asuntoa, joka ei kyllä ole todellakaan siinä kunnossa että sinne kukaan lähimainkaan perushygienian omaava ihminen muuttaisi - saati lapsen kanssa. Kiva kiva. Turhaa hypyttämistä. Kun ei ollut edes se asunto josta olin alunperin kiinnostunut, mutta hyvässä kunnossa piti olla. Sinne ei pitänyt olla mahdollisuuksia päästä mistä ensin kyselin ja sitten kun suoraan kerroin mielipiteeni välittäjälle tuosta paikasta mihin minut ohjattiin ykskaks sen ensimmäisen asunnon näyttö onnistuikin tuosta noin vaan. Tuli vähän sellainen olo, että joo o. Varmaan tosi luotettava firma? :D Harmi kun olisi asuntojen paikka ollut täydellinen, mutta jos sitä nyt tuonne sitten vielä raahautuisi katsomaan. Tosiaan kun asunnon paikka olisi todella hyvä ja vuokra vielä mahdollisuuksien rajoissa. Harmittaa kun täydellinen asunto olisi sielä rempattuna, mutta en taida sitä uskaltaa edes harkita. Liian kallis.

Pöh ja pyh.

Muutenkin jotenkin suututtanut koko päivän. Monikin asia ottaa päähän ja positiivisia asioita tuntuu olevan vähemmän juuri tällä hetkellä. Suoraa syytä ei siis sentään ole. Sew nimi asiakin painaa. Soittelin sinne taas, niin eivät osanneet sanoa mitään. Sitä kuulemma harkitaan vieläkin (?!) kokous kuitenkin ollut jo joten ihmettelen tuota kun olen ymmärtänyt, että päätökset tehtäisiin siinä kokouksessa kuitenkin? Vai tarkoittiko tuo nyt sitten sitä, että asia jää makaamaan vielä 3kk? Ei kai sentään?

Huoh.

Kävin tänään ostamassa pojalle lahjat. Kassakoneen, leikkirahoja, dinosauruksen ja kohtuullisen ison lentokoneen. Loppujen lopuksi lahjoja on kertynyt useampi, tosin arvo ei kovin suureksi noussut sitten kuitenkaan ja aikuisillehan päätin etten osta mitään. Tosin erään ihmisen kohdalla lipsuin kun löysin juuri sopivan lahjan, mutta noin muuten on pitänyt. Lapsella tosin oli kyse vähän siitäkin, että olemme laittaneet aika paljon hänen lelujaan myyntiin. Ovat sellaisia liian pieneksi jääneitä, jotka eivät ole kiinnostaneet. Tai no, osa kyllä päätettiin lahjoittaakin paikalliselle Mannerheiminlastensuojeluyhdistyksen toimipisteelle perhekahvilaan käyttöön. Olemme sielä nyt jo kolmisen vuotta käyneet ja on ollut pojalle rakas paikka. Hän itseasiassa itse totesi, että ainakin keinuhevosensa haluaa antaa sinne kun vanha meni sielä rikki. :) Saadaan tilaa ja vähän sillä tavalla järkevämmäksi tuota tavaramäärää. Nuo ostetut ovat sellaisia juttuja mitkä juuri nyt kiinnostavat kovasti. Kun pitäähän sitä tekemistä olla. Lisäksi tosiaan aiemmin löysin kivan pelin ja lintukirjan. Lintukirjaa voin selailla itsekin. ;)

Jotain siis positiivistakin.

Mutta jos sitä nyt 48 neliöön muuttaa niin tavaramäärän onkin pienennyttävä radikaalisti..

Akvaariota käy surku, mutta ei sille kyllä ole tuolla tilaa. :(