Sitä tänään tuli ajatelleeksi tässä yötä viettäessä, että mikäköhän maailmassa on vikana kun noita perhesurmiakin tuntuu tapahtuvan tosi usein. Nytkin uutisoidaan paristakin tapauksesta iltalehden sivuilla. Uudemmasta ja vanhemmasta. Tainnut tänä vuonnakin jo olla aika monta erilaista tapausta? Viime vuonnakin taisi olla monta..

Kyllähän aitä ymmärtää, että toisinaan on aika raskasta mahdollisesti ja niin edespäin. Ja ihmisilä on erilaisia, vakaviakin ongelmia. Silti.. Tappaa omat lapsensa? Ajatuksena se on jotain aivan käsittämätöntä. Sitä ei kyllä mieli ymmärrä. Ei edes, vaikka on masennustaustaa ja kaikenlaisia vaikeuksia taustalla ja on se omakin elon lopettaminen joskus ollut mielessä. Aikanaan. Jotenkin sen kyllä ymmärtää, siis sen, että omasta puolestaan tekee tuollaisen päätöksen. Mutta, että toisen ihmisen ja varsinkin oman lapsensa/lastensa? Ei, sitä en ymmärrä. En niinkuin millään.

Noh..

Ei kaikkea tarvitsekaan toki ymmärtää, saati voi. Uskoisin. Silti sitä jotenkin ihan hämmentyy tuollaisen teon edessä. Varsinkin kun tuntuu, että näitä sattuu kohtuullisen jatkuvasti. Haluaisin edes jotenkin ymmärtää miten tuollaiseen ratkaisuun voi oikeasti päätyä. Miten voi tuntua hyvältä ajatukselta lahdata koko perhe jos itsellä on paha olla. Vai onko sitä vaan sitten jo niin sairas/sekaisin ettei vain tajua? Että, on jotenkin niin harhainen, että se tuntuu jopa lasten parhaalta? Niin kai sen on pakko olla?

Hyväksyähän tuollaista tekoa nyt ei vaan voi. Eikä pidäkään. Missään nimessä. Aivan järkyttävä teko vanhemmalta, jonka tärkeimpiä tehtäviä on nimenomaan suojella lastaan.

..varmaan äärimmäisen järkyttävää tajuta tappaneensa perheensä? Omat lapsensa? Miten ihmeessä tuollaista voisi ikinäkoskaanmilloinkaan antaa itselleen vähimmässäkään määrin anteeksi?

Hyi!

Kaikkea sitä sitten tulee mietittyä!

Ehkä aikakausilehdet on minulle vähän liian raakaa luettavaa kuitenkin? Sitä alkaa joskus ihan liikaa miettimään joidenkin vieraiden ihmisten elämänkohtaloita ja kaikkea. Hulluutta kai sekin, ainakin jonkinlaista. Uskoisin. :)

..mutta, jos sitä nyt menisi nukkumaan.

Ja toivoisi, että sitä näkisi hyviä unia riippumatta siitä kuinka ikäviä ja kamalia asioita sitä onkaan tässä nyt miettinyt hölmöyttään..