Ahdistaa.

Inhoan sitä kun tulee väärinkäsitystä ja ihan turhaan vänkäämistä läheisten kanssa. Riidoista puhumattakaan. Valvottaa ihan se kun ei vaan tajua miten tässä olisi pitänyt nyt sitten taas toimia toisin. Tosin tiedän jo entuudestaan ettei tuohon kyllä oikeasti olisi auttanut mikään. Silti vaan harmittaa koko juttu ja sitä etsii syytä itsestään.

On se kun ihmisten joiden luulisi tuntevan erittäin hyvin niin ovat lukeneet minua aina lapsuudesta asti väärin. Tooooodella turhauttavaa olla aina se syntipukki jokaikiseen asiaan. Se joka sitten taas pyytää anteeksi, jotta ne välit pysyisivät kunnossa ja jos en sitä tee niin olen aina vaan kamalampi ihminen. Kidutan jopa omaa äitimuoriani tietoisesti kun olen niiiiiiiiiiin paha ihminen! *huokaus*Suunnittelen kaiken oikeinviimeisen päälle.

Muistan joskus pikkumuksuna kun sitä aina suunnitelin ties mitä oikein salakavalasti äitini mielestä. Oikeasti en ole koskaan ollut mitenkään kovin laskelmoiva ihminen. Ilkeä on mielestäni ollenkaan. Monet itkut sitä on itketty kun en vaan tajunnut mikä oikein mättää vaikka kuinka yritin. Aikuisena sitä on tajunnut ettei vika ollutkaan ainakaan vain puhtaasti minussa. Nyt aikuisena sitä ihan ihmettelee, että itsekin niihin juttuihin uskoi. Miten ihmeessä vaikka  5 vuotias olisi edes voinut jotenkin vaikuttaa aikuisten ihmisten asioihin (töihin ja mihin milloinkin). Kaikki vaan oli minun syytäni.

Vuosien terapian jälkeen sitä vaan edelleen löytää itsensä tästä tilanteesta - miettimästä miten olisi pitänyt toimia toisin että olisi hyvä tytär. Sellainen joka kelpasi äidille. Kääk! En minä tahdo miettiä moisia. Minä tahdon, että minullekin annetaan mahdollisuus. Että minua arvostetaan sellaisena kuin mitä olen. En halua olla syntipukki ellen sitten oikeasti ole myös tehnyt jotain. Se onkin helppoa. Silloin vaan voi myöntää virheensä, yrittää korjata tehty tuho ja pyytää anteeksi, mutta mitä tehdä silloin kun ei ole mitään mahdollisuuksiakaan selvittää asiaa. Olet syyllinen koska joku vain tarvitsee varasyyllisen milloin mihinkin ja olet sopivasti saatavilla. Yök. Toivottavasti sitä osaa välttää samoja virheitä. Tälläinen taakka ei ole miellyttävää nähnytkään. Luontaisesti sitä on jotenkin muka aina olevinaan väärässä ja syyllinen ties mihin ihmeellisyyksiin. Pyytämässä anteeksi suurinpiirtein huonoja ilmojakin jos ne vaan toista harmittavat. Tervettä ja sillä tavalla. Joo o..

No, oikeasti tästä taas noustaan. Huomenna sitä osaa taas ottaa asiat sellaisia kuin ne ovat. Ihmiset sellaisina kuin ovat. Myöntää ja hyväksyä tosi asiat.