Tässä on nyt tullut siihen tulokseen kun olen vähän itseäni miettinyt, että olen liian vakava monen asian suhteen. Tai siis, otan jotenkin liian voimakkaasti asioita.. Ei kai siinä muuta sitten kun itse vaan kärsii tavalla tai toisella. Muutenkin tuntunut aina, että on tietyiltä osin varsin epäsopiva tähän maailmaan. Pettyy kerran toisensa jälkeen, tavalla tai toisella sitten kun on liian vakavissaan, tosissaan ja tuntee liian syvästi.

*huoh*

Mutta minkäs sille sitten mahtaa? Niillä korteilla on pärjättävä ja pärjätäänkin mitä on tähän maailmaan osakseen saanut, eikös? Pakkohan se on. Joskus kun sitä eli itsekseen mietti luovuttamista, mutta ei minusta sellaiseen ollut. Silloinkaan. Sitä on kuitenkin niin härkäpäinen, että menee vaikka läpi harmaankiven jos on pakko. Koittaa sitten uudistaa itseään jos on pakko tai patoaa ne ongelmat jonnekin syvälle jos ei niistä eroon pääse muuten. Nykyään ei sellaisia luovuttamisen tuntemuksia sentään ole kuin joskus aiemmin. On sentään lapsi, on perhe. On paikka johon kuulua. Se on minulle  aina ollut hyvin tärkeää. Luultavasti osa luonnekysymystä ja osa menneisyydenaiheuttamaa taakkaa. Tiedäpä noista sitten. Ja toisaalta eipä moisia kannata liikaa kaivellakaan..

Eteenpäin vain vaikka sataisi vihreitä miehiä taivaalta. :)

Tuossa lajittelin vihdoin loput kirjat muuten jäljiltä laatikoista kirjahyllyyn ja osan pois. Kovasti oli vähentynyt matkan varrella kirjavalikoima. Jossain vaiheessa kun myin aika surutta opuksia pois tai annoinkin kun ei ollut säilytystilaa. Oikeastaan jäi vain rakkaimmat ja sitten ne jotka eivät kellekään kelvanneet. Epäkelpojen jäädessä laatikkoon ja suosikkien järjestyessä hyllyihin huvitti kuinka tarkan kuvan se  jäljelle jäänyt opuskavalkaadi minusta piirsikään. Itse olen aina uuden ihmisen tavatessani jos on ollut mahdollisuus tutkaillut kirjahyllyn saadakseni ihmisestä tarkempaa kuvaa. Ei se kaikista kerro paljon, mutta kyllä aina jotenkin ja toisista ihan hirmuisen paljon. :) Nyt huvitti kun ne vahvimmat omat piirteet paistivat niin selvästi sieltä omasta hyllystä. Fantasiaa, dekkareita, mysteerejä, eläinkirjallisuutta ja toki menneen ajan romantiikkaa.. Semmoinen minä taidan olla. Pähkinänkuoressa.