Huhtikuu. Kevät tulee. Hiljakseltaan, vaikka tällä haavaa lähinnä näyttää ja tuntuu kuin talvi olisi tullut takaisin. Sitä jo siirsi syrjempään talvitamineet jossain positiivisuuden puuskassa, vaikka ennenaikaistahan se vielä oli. Se on selvä..

Puhelin sanoi poks eilen illalla. Oli kyllä ärsyttävää hyökätä puhelin ostoksille tänä aamuna kun ei oikein olisi rahaakaan ollut koko laitteeseen. ZTE:tä ei vaan enää kuulemma takuukaan korvannut, joten ei oikein auttanut muukaan. Oli sitä aika orpo olo ilman puhelinta. Eikä sitä nyt oikein pitkään voinut jatkaa lapsenkaan vuoksi. Mutta nyt sitten on uusi puhelin. Samsungin Galaxy mini. Saa nähdä sitten jatkossa miten tuo kestää. Ainakin tiputin sen jo tänään ihan päreiksi lattialle. Mahtavaa! Poropeukalo, mikä poropeukalo..

Jonkinlainen ahdistusolo ollut koko illan. Varmaan tuosta rahankulumisestakin johtuu. Minä niin inhoan itselleni kalliimpien juttujen ostamista. Aivan järkyttävä ostoskrapula tulee jokaikinen kerta. Pakko vaan sitä on joskus tiettyjä juttuja ostaa, ei sille mitään voi. Niin ja.. Aika yksinäinen kai sitä on. Tai no, kyllä minä siis ihmisiä näen ja on sukulaisia ja ystäviäkin tässä tullut nähtyä ihan kivasti. Mutta silti.. Pohjimmiltaan.

Vaikka kaipa niin me jokainen ollaan loppujen lopuksi.. Siis yksinäisiä. Tai jotain. En tiedä itsekään mitä höpäjän. :D

Jaa a.

Sitä on kai niin tottunut päässään pyörittämään tiettyjä asioita yksinäisyydessään (jo vuosia), että en tiedä tajuaako noita ajatuskuvioita itseni lisäksi kukaan muu. Omassa päässä ne kuviot kyllä tuntuu ihan selkeiltä, mutta kun koittaa niitä selittää usein asiat menee vähän solmuun tai jotain. En tiedä. Tosin onneksi nyt moisia harvemmin edes kenenkään kanssa jutteleekaan. Tiedä sitten onko kovin mainittava tappio, muiden kannalta ajateltuna ainakaan. ;)