Tajusin Nick Caven olevan Flow-festareilla elokuussa ja pienen ongelmoinnin jälkeen sain jopa järjestettyä niin että pääsen sinne. Myöhemmin vielä kuulin, että sinne on menossa tuttua mukavaa porukkaa eli ettei yksin tarvitsekaan mennä. Mikäs sen mukavampaa! Ajattelin vielä myöhemmin kysyä lisääkin porukkaa mukaan. Se olisi mukavaa nähdä ihmisiä enemmänkin. Parasta kuitenkin se, että pääsen viimeinkin Nick Caven keikalle kun sitä olen halunnut jo vuosia. Jippijaijei! :)

Nyt vaan pitää toivoa ettei tule mitään esteitä eteen. Toivottavasti ei.

Pitää miettiä muitakin mahdollisia festareita vielä. Kotimaisista bändeistä ainakin Viikate pitää ehdottomasti nähdä. On pidemmän aikaa siitä kun olen keikalla ollut ja nythän eivät keikkailekaan vaan vasta kesällä joillakin festareilla kuuleman mukaan. Valmistelevat taas uutta levyä, joka toki sekin on hieno asia. Sellainen pakko ostos tulee olemaan, niinkuin jo vuosikausia heidän levynsä ovat olleet. Hassua, että joku bändi voi tuolla tavalla kulkea vuosia ja taas vuosia mukana. Ei ole vielä onnistunut pettämään odotuksia, toivottavasti niin ei käy vieläkään. Keikoilla on nykyään aivan mahdottoman kova bändi, aikanaan tuo ote oli vähän hakusessa vaikka on musiikki aina iskenyt ja keikat aina olleet positiivisia kokemuksia. :)

Huvittava muisto muuten liittyy Viikatteeseen. Satuin kerran olemaan julkisessa kulkuneuvossa. Luin kirjaa. Edestäpäin kuului jonkun lähestyvän, erittäin tuttu ääni ja puhetyyli! Nostin katseeni ja olin valmistautunut moikkaamaan tutulle, kunnes tajusin noin sekuntia ennen täysnolausta, että eipä tainnutkaan ihan kirjaimellisesti olla tuttuni.. Kaarle Viikatehan se siinä! Kyllähän tuota ääntä on tullut kuunneltua jo hyvinkin reippaat 10 vuotta, niin vähemmästäkin voi erehtyä. :D

Se on outo juttu. Joku voi tuntua niin järjettömän tutulta, vaikka on oikeasti aivan vieras. Niimpä kai julkisuuden henkilöiden kanssa voi käydä. :)